Pjotr Boborykin
Pjotr Dmitrijevitš Boborykin (ven. Пётр Дми́триевич Боборы́кин, 27. elokuuta 1836 Nižni Novgorod – 12. elokuuta 1921 Lugano, Sveitsi) oli venäläinen kirjailija.[1]
Pjotr Boborykin syntyi tilanomistajan perheeseen. Hän opiskeli Kazanin ja Tarton yliopistoissa. Boborykin aloitti näytelmäkirjailijana vuonna 1860 ja julkaisi vuosina 1862–1864 omaelämänkerrallisen romaanin V put-dorogu (”Matkalle lähtiessä”). Vuosina 1863–1865 hän toimitti ja julkaisi Biblioteka dlja tštenija -kirjallisuuslehteä ja toimi myöhemmin Otetšestvennyje zapiskin kirjeenvaihtajana sekä muun muassa Vestnik Jevropyn ja Severnyi vestnikin avustajana. 1890-luvun alusta lähtien hän asui ulkomailla.[1]
Boborykin on kirjoittanut yli sata romaania, pitkää kertomusta, näytelmää ja kirjallisuustieteellistä teosta. Hän kuvaa niissä 1800-luvun lopun Venäjän yhteiskuntaa kriittisesti naturalismin hengessä. Kestävää arvoa on muistelmateoksella Za polveka (”Puolen vuosisadan aikana”).[1] Boborykin tunnetaan myös siitä, että hän toi venäjän kieleen sanan intelligentsia sen nykyisessä merkityksessä[2].
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Kratkaja literaturnaja entsiklopedija feb-web.ru. Viitattu 19.11.2012. (venäjäksi)
- ↑ Gumanitarnyi slovar slovari.yandex.ru. Viitattu 19.11.2012. (venäjäksi)[vanhentunut linkki]
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pjotr Boborykinin teoksia Lib.ru-sivustolla (venäjäksi)
