Pjongjangin metro

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
평양 지하철
平壤地下鐵
Sijainti Pjongjang, Pohjois-Korea
Avattu 1973
Pituus 22 km
Asemia 17
Linjoja 2
Matkoja päivässä 300 000[1]

Pjongjangin metro on Pohjois-Korean pääkaupungissa Pjongjangissa toimiva metrojärjestelmä. Se käsittää kaksi linjaa: Ch'ŏlliman linja kulkee Kwangbokin asemalta lounaasta Rakwonin asemalle koilliseen ja Hyŏksin linja kulkee pohjoisesta Puhunin asemalta Taedongin rantaviivaa pitkin Pulgunbyolin asemalle. Kaksi linjaa risteävät Chŏnun asemalla.

Pjongjangin metro on maailman syvimmällä kulkeva metro. Rata kulkee keskimäärin arviolta 110 metriä maanpinnan alapuolella.[2]

Metron linjasto

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Metron linjasto käsittää kaksi linjaa:

  • Ch'ŏlliman linja joka on nimetty korealaisessa mytologiassa esiintyvän nopean hevosen mukaan. Linja on noin 12 kilometriä pitkä. Sen rakentaminen alkoi vuonna 1968 ja linja avattiin 1973.
  • Hyŏksinin linjan pituus on noin 10 kilometriä.

Etelä-Korean viranomaislähteiden mukaan metroa rakennettaessa sattui vakava yli sata kuolonuhria vaatinut tunnelin sortumiseen johtanut onnettomuus vuonna 1971, eikä Ch'ŏlliman linjaa tästä syystä vastoin alkuperäisiä suunnitelmia jatkettu Taedong-joen itäpuolelle.[1]

Metroasemien nimet on otettu Pohjois-Korean vallankumouksen historiasta, joten niiden perusteella ei voi suoraan päätellä linjojen uloskulkujen sijaintia maan pinnalla.

Kokonaan maan alla kulkevan linjaston ulkoasu perustuu venäläisen metrorakentamisen antamiin esikuviin, kuten Moskovan metroon. Molemmat metrot jakavat useita tyypillisiä piirteitä, kuten linjojen syvyys ja asemien väliset pitkät etäisyydet. Asemia koristavat sosialistista realismia edustavat mosaiikit, maalaukset ja patsaat.

Metroasemat on suunniteltu toimimaan myös väestönsuojina, tätä varten asemat on varustettu suurilla teräsovilla.

Metro on toiminnassa aamuviidestä iltayhteentoista. Ruuhka-aikoina junat voivat kulkea minimissään kahden minuutin välein. Tavallinen toimintaväli on 5-7 minuuttia, joskin sähkökatkot sekä muut toimintavaikeudet ovat ajoittain aiheuttaneet epäsäännöllisyyttä. Kertamatkaan oikeuttava poletti maksaa 5 Pohjois-Korean wonia (0,005 euroa vuoden 2017 vaihtokurssilla).[3]

D-metro Puhungin asemalla

Kun metro aloitti toimintansa 1970-luvulla, metrot olivat vastavalmistuneita. Vaikka Pohjois-Korea väitti vaunujen olevan korealaisia, DK4-nimellä tunnetut vaunut valmistettiin Kiinassa vuonna 1972. Vuonna 1998 osa näistä metroista myytiin Pekingin metron käyttöön, jossa ne toimivat kolmen vaunun järjestelminä linjalla 13 vuoteen 2002 asti jolloin ne poistettiin lopullisesti käytöstä.

Vuodesta 1997 Pjongjangin metro on käyttänyt saksalaista kalustoa, joka on ollut aiemmin käytössä Berliinin sekä Ateenan metroilla. Käytössä on ollut kaksi erilaista metrosarjaa:[4]

  • GI ("Gisela") Itä-Berliinistä, rakennettu vuosien 1978 ja 1982 välillä. 60 yksikköä käytössä Pjongjangissa vuosina 1997-2001.
  • D ("Dora") Länsi-Berliinistä, rakennettu vuosien 1957 ja 1965 välillä. 108 yksikköä käytössä Pjongjangissa vuodesta 1999 alkaen.

GI-tyypin yksiköt muunnettiin myöhemmin maanpäällisiksi juniksi Korean valtionrautateiden palvelukseen loppujen Pjongjangiin jääneiden kiinalaisten DK4-yksiköiden tapaan, jälkimmäiset poistettiin siitäkin käytöstä vuonna 2016.

D-tyypin yksiköt ovat edelleen käytössä Pjongjangin metrossa muodostaen yhä valtaosan sen kalustosta, vuonna 2015 esiteltiin uusi paikallisesti valmistettu metrojunamalli ja ensimmäinen yksikkö otettiin käyttöön seuraavana vuonna.

Ulkomaalaiset turistit voivat pääsääntöisesti nähdä metron ainoastaan opastetuilla kierroksilla mikä on synnyttänyt runsaasti huhuja sen toimintaan liittyen.

  1. a b Willoughby 2014, s. 116.
  2. http://news.163.com/07/0731/09/3KNIJS0O00011SM9_2.html
  3. Willoughby 2014, s. 117.
  4. Corfield 2014, s. 138.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]