Pitkäsiipikimalainen
| Pitkäsiipikimalainen | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
| Suomessa: | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Luokka: | Hyönteiset Insecta |
| Lahko: | Pistiäiset Hymenoptera |
| Yläheimo: | Apoidea |
| Heimo: | Mesipistiäiset Apidae |
| Suku: | Kimalaiset Bombus |
| Laji: | sporadicus |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Bombus sporadicus |
|
| Katso myös | |
|
|
|
Pitkäsiipikimalainen (Bombus sporadicus) on kimalaislaji, joka on saanut nimensä suhteellisen pitkistä siivistään. Sen siivet ovat ruskeasävyiset ja turkki perusväritykseltään musta, mutta etuselän ja takaruumiin poikkivyö on tummankeltainen. Lajin lentoääni on poikkeuksellisen matala. Kuningatar on pituudeltaan 18–21 millimetriä, työläinen 13–17 millimetriä ja koiras 14–18 millimetriä.[3]
Pitkäsiipikimalainen elää niityillä, kedoilla, hakkuuaukeilla ja puutarhoissa, ja se pitää erityisen paljon maitohorsman kukista. Kuningatar tekee pesänsä vanhaan myyränkoloon. Yhteiskunnassa on joskus jopa yli 100 yksilöä ja niiden lentoaika jatkuu syyskuun loppuun. Suomessa lajia tavataan koko maassa, yleisimmin Keski- ja Pohjois-Suomessa.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Juho Paukkunen: Pitkäsiipikimalainen – Bombus sporadicus Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
- ↑ Integrated Taxonomic Information System (ITIS): Bombus sporadicus (TSN 715016) itis.gov. Viitattu 4.5.2019. (englanniksi)
- ↑ a b Parkkinen, Seppo & Paukkunen, Juho & Teräs, Ilkka: Suomen kimalaiset, s. 128–129. Jyväskylä: Docendo, 2018. ISBN 978-952-291-454-5