Pitkäkarvainen skotlanninpaimenkoira

Pitkäkarvainen skotlanninpaimenkoira / pitkäkarvainen collie
Avaintiedot
Alkuperämaa	Skotlanti,  Iso-Britannia
Määrä	Suomessa rekisteröity 35 036
Rodun syntyaika	1861
Alkuperäinen käyttö	paimenkoira
Nykyinen käyttö	seurakoira, harrastuskoira
Elinikä	12–14 vuotta
Muita nimityksiä	Rough Collie, collie à poil long, Langhaariger Schottischer Schäferhund, collie de pelo largo, pikakarvaline collie, lassie, pehko
FCI-luokitus	ryhmä 1 Lammas- ja karjakoirat alaryhmä 1 Lammaskoirat #156
Ulkonäkö
Säkäkorkeus	uros 56–61 cm narttu 51–56 cm
Väritys	tricolor, soopeli tai blue merle
Infobox OK

Pitkäkarvainen skotlanninpaimenkoira eli pitkäkarvainen collie (engl. Rough Collie) on Skotlannista peräisin oleva koirarotu, missä sitä edelleen käytetään paimentamaan lampaita. Se muistuttaa ulkonäöltään shetlanninlammaskoiraa, mutta on selvästi kookkaampi.

Pitkäkarvaisesta colliesta on tullut suosittu seurakoira; maailman kuuluisin collie on Lassie, elokuvissa ja tv-sarjoissa näytellyt sankaricollie, jonka nimeä käytetään lähes synonyymina rodulle. Sisarrodun, lyhytkarvaisen collien, sanotaan eroavan pitkäkarvaisesta vain karvanlaadultaan.

Ulkonäkö

Collien säkäkorkeus on rotumääritelmän mukaan nartuilla 51–56 cm ja uroksilla 56–61 cm. Urokset ovat siis selvästi suurempia. Pitkäkarvaisella colliella on huomiota herättävä, pitkä ja erittäin tiheä karvapeite. Peitinkarva on suoraa ja karkean tuntuista, pohjavilla pehmeää ja tuuheaa sekä hyvin tiivistä. Eturaajat ovat hyvin hapsuiset ja häntäkarvat erittäin runsaat. Collien pää kapenee tasaisesti ja pehmeästi kirsua kohti. Collien askeleiden tulisi olla kohtuullisen pitkät, kevyet ja vaivattomilta näyttävät.

Collien rotumääritelmä hyväksyy kolme eri värimuunnosta: soopeli, ”tricolor” eli merkkivärinen ja ”blue merle” eli mustapohjainen merle. Blue merle -väritys tunnettiin alun perin nimellä tortoise shell. Kaikkiin värityksiin liittyy valkoiset merkit, joiden määrä voi vaihdella. Seuraavat merkit ovat toivottuja: täysi tai osittainen valkea kaulus, valkea rinta, raajat ja käpälät, valkea hännänpää. Kuonossa, kallossa tai molemmissa voi olla valkea piirto.

Soopeli on mikä tahansa ruskean sävy vaaleasta kullanväristä tumman mahonginruskeaan. Peitinkarvoissa on vaihtelevasti mustat karvanpäät. Rodun harrastajien piirissä soopeliväritys jaetaan kahteen tyyppiin: niin sanottuun ”dominanttisoopeliin” (oletettu genotyyppi A^yA^y) ja ”tricolor-tekijäiseen soopeliin” (oletettu genotyyppi A^yA^t eli merkkivärityksen kantaja). Edellinen on väritykseltään ruskeavoittoinen, jälkimmäinen mahonginsävyinen ja tumma runsain mustin karvoin. Nimitys ”dominanttisoopeli” viittaa siihen, että tällainen koira saa kolmiväriseen yhdistettynä vain soopelinvärisiä pentuja. Genetiikan kannalta nimitys on virheellinen, koska dominoivuus on alleelin, ei genotyypin ominaisuus.

Tricolorilla eli kolmivärisellä pääväri on musta, jossa on syvän punaruskeat merkit raajoissa ja päässä. Blue merlellä pääväri jakautunut epätasaisina laikkuina sinervän harmaaseen ja mustaan väriin. Näyttelykoirilla vaikutelma mustista laikuista siniharmaalla pohjalla on toivotumpi. Syvät punaruskeat merkit ovat blue merle -värityksessä toivottuja, mutta niiden puuttuminen ei ole virhe.

Homotsygoottiin merleen kiinteästi liittyvien vakavien terveysongelmien vuoksi Suomen Kennelliitto ei enää rekisteröi pentuja yhdistelmistä merle × merle tai merle × soopeli.

FCI:n ja The Kennel Club:n mukaan sekä kokonaan valkoinen väritys että valkovoittoisuus ovat virheitä. Yhdysvalloissa American Kennel Club hyväksyy myös "valkoisen" eli käytännössä valkovoittoisen värityksen, jossa on useimmiten soopelit, blue merlet tai musta-ruskeat merkit.

• 
  soopeli
• 
  blue merle
• 
  tricolor
• 
  värivirheellinen valkovoittoinen "soopeli"

Luonne ja käyttäytyminen

Rotumääritelmän mukaan collien luonne on ystävällinen eikä aggressiivinen. Rodulla esiintyy arkuutta. Collie on toiminnanhaluinen ja valpas koira, joka kiintyy helposti erityisesti yhteen ihmiseen, mutta on vieraiden suhteen pidättäytyvä. Collien tulee olla omanarvontuntoinen ja työskentelykykyinen. Se on tarmokas, iloinen ja kestävä koira, joka soveltuu moneen harrastukseen ja aktiviteettiin. Rodun paimennusominaisuudet ovat seurakoirakäytön tultua pääasialliseksi käyttötarkoitukseksi heikentyneet.

Alkuperä

Cruftsin vuoden 1906 BIS-voittaja Wishaw Leader.

Pitkäkarvainen collie venäläisessä postimerkissä.

Pitkäkarvaisen collien alkuperää ei juuri tunneta ja siitä on monia erilaisia selityksiä. Erään hypoteesin mukaan 1700-luvun lopulla Islannista tuotiin koiria Englantiin. Jotkut väittävät collien olevan suoraan näiden koirien jälkeläinen. Todennäköisesti collie on kuitenkin syntynyt vanhoista brittiläisistä koirista. Saattaa kuitenkin olla, että näihin vanhoihin brittiläisiin paimenkoiriin on jossain vaiheessa sekoittunut muualta tullutta verta - esimerkiksi erään teorian mukaan roomalaisten valloittajien noin 0-100-luvulla mukanaan Skotlantiin tuomia koiria.

1500-luvun lopulla tuli Britanniassa voimaan laki, jonka mukaan kaikki koirat, joista ei maksettu veroa, piti tehdä raajarikoiksi. Ainoastaan lammas- ja sikopaimenet sekä metsämiehet saivat pitää koiraa verotta, mikäli siltä typistettiin häntä. Satojen vuosien valinnan tuloksena perinnöllinen töpöhäntäisyys yleistyi. Näillä luonnostaan töpöillä koirilla oli aina valkoinen hännänpää. Paimenilla oli apunaan lampaita paimentamassa niin sanottu grazier’s dog. Nämä paimenkoirat ovat varmasti vaikuttaneet collien kehitykseen ennen sen standardisoimista roduksi.

Collie-rodun kehitykseen ovat eniten vaikuttaneet skotlantilaiset paimenkoirat, joista juontuu collien ulkonäkö ja luonne. Ulkonäöltään alkuperäinen collie muistutti paljon nykyistä bordercollieta. Se oli matalahko, sen kallo oli leveämpi ja pää lyhyempi, karvapeite vähemmän liioiteltu. Työskenteleviltä lammaskoirilta edellytettiin työskentelykykyä ja -halua, oppimiskykyä ja tottelevaisuutta, ja koiran toimintakyvyn säilymistä vaikeassakin ilmastossa. Koiran oli oltava myös erittäin kestävä ja tarvittaessa ketterä.

Näihin piha- ja paimenkoiriin ei juurikaan kiinnitetty huomiota. Käännekohta rodulle tuli kuitenkin 1800-luvulla, kun kuningatar Viktoria kiinnostui rodusta. Kuninkaallisten ja aristokraattien kiinnostus on varmasti vaikuttanut rodun suosioon. Prinsessa Viktorian tullessa kuningattareksi vuonna 1837 hänellä oli useita pitkä- ja lyhytkarvaisia collieita sekä paimenina että seurakoirina. Tunnetuimpia kuningattaren koirista oli Gipsy, joka oli pikimusta lukuun ottamatta valkoisia varpaiden kärkiä. Lyhytkarvaisista tunnetuin oli uros Sharp, joka oli kuningattaren kumppani 15 vuoden ajan ja jonka haudalla Windsorin puistossa on muistopatsas. Suurimmalla osalla sen ajan collie-tyyppisistä koirista oli lyhyt tai lyhyehkö karvapeite. Pitkäkarvaiset koirat kerittiin samaan aikaan lampaiden kanssa. Koiranäyttelytoiminta alkoi Britanniassa 1800-luvun puolivälin jälkeen, jolloin monesta koirarodusta alkoi kehittyä nopeasti entisen käyttötyypin rinnalle näyttelyihin ulkonäön perusteella jalostettu kanta. Väitetään, että collien värin parantamiseksi jalostuksessa käytettiin irlannin- ja gordoninsetteriä. Pään pitkän muodon kehittämiseksi rotuun uskotaan risteytetyn borzoita.

Englannin kennelklubin rotukirja ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 1874 ja siinä on rekisteröitynä 78 lammaskoiraa ja scotch-colleyta, joista kuusi oli töpöhäntäisiä. Vuonna 1895 collie oli Englannin rekisteröintilistan kärjessä. Ensimmäisen rotumääritelmän collielle tekivät Mr. Shirley ja W. W. Thomson vuonna 1881. Rodun nimeksi muutettiin pitkä- ja lyhytkarvainen collie 1885. Rotumääritelmät olivat samanlaiset molemmille, turkinlaatua lukuun ottamatta. Ensimmäinen maailmansota vaikeutti kovasti jalostustyötä. Koirille ei kyetty hankkimaan ruokaa, ja niitä oli lopetettava. Sodan jälkeen kasvattajille koitti uusi aika ja monet maailmankuulut kasvattajat aloittivat toimintansa. Toinen maailmansota aiheutti monen colliekennelin tuhon, ja useimmat joutuivat rajoittamaan koiriansa yhteen tai kahteen. Vuonna 1946 huomattiin, että collieita oli jäljellä vain muutamia yksilöitä. Silloin alkoi muutaman kasvattajan ahkera jalostustyö.

Suomeen ensimmäiset pitkäkarvaiset colliet tulivat Englannista vuonna 1889. 1920-luvulla collie ei saavuttanut suurta suosiota, rekisteröintejä oli vain parikymmentä vuodessa. Heti toisen maailmansodan jälkeen colliet pääsivät vauhtiin. Suomeen tuotiin paljon koiria Ruotsista ja Englannista, vaikka laatu ei korvannutkaan määrää.

Etymologia

Termi rough tarkoittaa sananmukaisesti "karkeaa" tai "karheaa", ja karvapeitteen onkin alun perin ollut tarkoitus olla lähinnä karheaa ja tuuheaa, ei liioitellun pitkää.

Valkoinen collie

Alun perin collie-pentueisiin syntyneet valkoiset pennut todennäköisesti tapettiin, koska paimenet halusivat koiria jotka erottuisivat helposti heidän lampaistaan. Myöhemmin kun pitkäkarvaisesta skotlanninpaimenkoirasta tuli suosittu seura- ja näyttelykoira, valkoiset yksilöt alkoivat saavuttaa suosiota Yhdysvalloissa - vaikka sekä FCI-maissa että alkuperämaassa Britanniassa väritys ei olekaan rotumääritelmän mukaan sallittu. Värimuunnoksen taustalla uskotaan olleen jonkin verran samojedinkoiran perimää.

Vaikka valkoinen collie onkin fenotyypiltään lammaskoira, on erittäin todennäköistä että se ei ole koskaan paimentanut - sen käyttötarkoitus on lähinnä olla ylellinen lemmikki ja näyttelykoira. Se oli viktoriaanisen aikakauden Englannissa hetken aikaa suosittu. Kaksi warwickshirelaista collie-kasvattajaa, J. ja W.H. Charles, esitteli kasvattamansa valkoisen collien kuningatar Victorialle ja toisen yksilön Walesin prinssille. Lisäksi 1800-luvun lopulla useampi prinsessa poseerasi valokuvissa eksoottisten valkoisten koiriensa kanssa. Kuninkaallisen suosion myötä värimuunnokselle alkoi olla enemmänkin kysyntää.

Perinteisen pitkäkarvaisen skotlanninpaimenkoiran kasvattajat eivät pitäneet uudesta värityksestä, joskin myönsivät että sillä olivat hyvät mahdollisuudet menestyä. Amerikkalaisten hankittua valkoisia collieita ne alkoivat menettää suosiotaan Englannissa ja lopulta katosivat saarivaltiosta kokonaan. Yhdysvalloissa ne alkoivat kuitenkin kukoistaa, ja pian niille perustettiin oma rotujärjestö. Jopa Washingtonin Valkoisessa talossa on maalaus, jossa esiintyy valkoinen collie.

Nykyinen valkoinen värimuunnos muistuttaa hyvin paljon tavallista pitkäkarvaista collieta. Sillä on mm. pidempi ja suippokärkisempi kuono kuin alkuperäisellä kuningatar Victorialle esitellyllä variaatiolla. Nimestään huolimatta se on harvoin puhtaanvalkoinen, vaan yleensä sillä esiintyy tummempia merkkejä päässä ja toisinaan myös hännässä.

• 
  Yhdysvalloissa sallittu valko-soopeli (ns. "valkoinen") collie
• 
  Yhdysvalloissa sallittu valko-soopeli (ns. "valkoinen") collie

Käyttötarkoitus

Collie on alun perin kehitetty lammaspaimenien avuksi lampaita paimentamaan. Nykyisin koirien käyttö paimennuksessa on suureksi osaksi hävinnyt. Suosituin harrastus collieilla on näyttelyt joihin niitä on usein ilmoitettu suuret määrät. Kolmen ulkomuotosertifikaatin lisäksi Suomen muotovalion arvoa varten colliella täytyy olla hyväksytty luonnetesti tai palveluskoirakokeista koulutustunnus ykkösluokasta. Collie on kuitenkin hyvin monipuolinen rotu, joten harrastaminen ja kilpaileminen ei ole ongelma. Se on sopiva koira lapsiperheisiin tai vanhukselle lenkkikaveriksi, mutta se on myös oikeutettu osallistumaan palveluskoirakokeisiin. Palveluskoirakokeissa ne osallistuvat yleensä haku- tai jälkikokeeseen, joskus viestikokeen. Tottelevaisuuskokeet ovat myös suosittuja, ja koska collie on ketterä ja vilkas rotu, myös agilityssä niitä tapaa melko useasti. Colliesta on moneen eri harrastukseen innokkaan ja toimintavalmiin luonteensa vuoksi.

Pitkäkarvainen collie nykyään

Suomessa collien suosio on kasvanut tasaisesti vuosien myötä. 1990-luvun alussa pitkäkarvaisia collieita rekisteröitiin noin 1 500 yksilöä vuodessa. 2000-luvun alkupuolella collien rekisteröinnit ovat vaihdelleet vuositasolla 600 koiran molemmin puolin. Koiria on tuotu tasaisesti myös ulkomailta.

Pitkäkarvainen collie on levinnyt koko maailmaan ja suurimmat rekisteröintiluvut ovat Englannissa ja Yhdysvalloissa. Yhdysvalloissa collien rotumääritelmässä säkäkorkeus on 7 cm enemmän ja väreissä on pieniä eroja. Ulkomuodollisesti poikkeavuudet ovat kuitenkin vähäisiä.

Vuonna 2012 Suomen Kennelliitto päätti muuttaa virallisen rotunimen muotoon "pitkäkarvainen skotlanninpaimenkoira l. pitkäkarvainen collie" ja 24.8.2011 hyväksytty uusi rotumääritelmä tunnustaa kyseisen nimen.

Terveys

Pitkäkarvainen skotlanninpaimenkoira on yleisesti katsottuna verrattain terve rotu. Se kuuluu Suomessa PEVISA-ohjelmaan, ja pentueen rekisteröintivaatimuksiin kuuluu vanhempien lonkkakuvaus- ja silmätarkastuslausunnot. Perinnöllisistä sairauksista rodulla esiintyy lonkkaniveldysplasiaa, CEA:ta jahaiman vajaatoimintaa. Rodun keskimääräinen elinikä on 10–14 vuotta.

CEA eli collie eye anomaly on yleisnimitys collierodulla tavattaviin silmäsairauksiin. Se on hyvin yleinen ja todennäköisesti kaikki suomalaiset colliet ovat sen kantajia, mutta se esiintyy vakava-asteisena hyvin harvoin. CEA:n ensimmäinen aste CH ja CRD ei vaikuta koiran näkökykyyn mitenkään. Toinen aste coloboma ei yleensä vaikuta koiran näkökykyyn. Kolmas aste ablaatio vaikuttaa näkökykyyn heikentävästi, ja koira saattaa jopa sokeutua kokonaan. Sairauden eteneminen kolmanteen asteeseen on kuitenkin harvinaista, ja useimmiten se vaikuttaa vain toiseen silmään. Neljäs muoto on silmänsisäiset verenvuodot. Se voi osittain parantua, mutta on todennäköistä että niitä ilmenee iän myötä uudelleen. Tämä on todella harvinainen, mutta hyvin vakava tila ja voi aiheuttaa kivuliasta silmän sisäistä painetta.

Haiman vajaatoiminta on erittäin harvinaista, sitä esiintyy noin 1 %:lla collieista. Haiman vajaatoiminnan on todettu olevan perinnöllinen pitkäkarvaisilla collieilla. Sairauden puhkeamiseen vaikuttaa todennäköisesti myös ympäristötekijät perintötekijöiden lisäksi. Oireet ilmenevät tavallisesti 1–3 vuoden iässä.

Lähteet

• Suomen Collieyhdistys
• Pk. collien jalostuksen tavoiteohjelma

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Pitkäkarvainen skotlanninpaimenkoira Wikimedia Commonsissa

• Rotumääritelmä (pdf)
• Suomen Collieyhdistys
• Collie rotuna