Pitkäjärvi (Inkeri)

Pitkäjärvi (ven. Надино, Nadino) on entinen inkeriläinen kylä, joka kuului Järvisaaren luterilaiseen seurakuntaan. Nykyään se on Leningradin alueen Tusinan piirissä Venäjällä.

Kylä sijaitsi Pitkäjärven (ven. Dolgoje ozero) läntisessä päässä melkein järven rannalla. Kylä saattaa olla sama kuin Järvisaarella 1600-luvulla mainittu Dolgovan kylä. 1700-luvulla kylään asettuivat Vainoset. Perimätiedon mukaan ensimmäinen kylä sijaitsi kauempana järven rannasta. Se kuulemma paloi, ja maanomistajan luvalla rakennettiin uusi kylä lähemmäksi järveä. Paikallisen tarinan mukaan kylä sai venäläisen nimensä maanomistajan Nadja-tyttären mukaan, joka hukkui järveen. Toisen version mukaan nimi myös periytyy hovinherra Dubjanskin tyttäreltä, jolle kylä oli lahjoitettu.

Vuonna 1838 Pitkäjärvellä asui 36 ihmistä (14 miestä, 22 naista), vuonna 1856 siellä oli seitsemän taloa ja 20 sielua, vuonna 1860 taloja oli yhdeksän ja talonpoikia 15. Vuonna 1867 kylässä merkitty 43 asukasta (miehiä 16 ja naisia 27), kaikki inkeriläiset (savakot). Vuonna 1926 kylässä oli 23 taloa ja 107 asukasta, niistä 106 inkeriläisiä.

Pitkäjärven talot olivat kaikki yhdellä puolella tietä. Vuonna 1939 kylässä oli 33 taloa. Isäntien sukunimet 1900-luvulla: Nuija (Seulolasta), Sinkkonen (Jaakkima), Tolla (Jääski), Vainonen, Virkki (Muja), Volkoff.

Toisen maailmansodan aikana kylä oli miehitetty saksalaisjoukoilla. Inkeriläisiä oli viety vuosina 1943-1944 Viron kautta Suomeen. Sodan jälkeen osa niistä jäi Suomeen, jotkut pakenivat Ruotsiin. Neuvostoliittoon palanneet eivät vastoin lupauksia päässeet kotikylälle, vaan heidät karkotettiin eri puolille Venäjää..