Pitkä kuuma kesä
| Pitkä kuuma kesä | |
|---|---|
 Elokuvan juliste, Petri Salmela, 1999. |
|
| Ohjaaja | Perttu Leppä |
| Käsikirjoittaja | Perttu Leppä |
| Tuottaja | Johannes Lassila |
| Säveltäjä |
Pauli Hanhiniemi Toni Wirtanen |
| Kuvaaja | Jyrki Arnikari |
| Leikkaaja | Kimmo Taavila |
| Lavastaja | Pirjo Rossi |
| Pääosat |
Unto Helo Hanna-Mari Karhinen Mikko Hakola Timo Lavikainen Olli Sorjonen Konsta Hiekkanen eli Jimi Pääkallo Toni Wirtanen |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Suomi |
| Tuotantoyhtiö | Talent House |
| Ensi-ilta | 26. maaliskuuta 1999 |
| Kesto | 100 minuuttia |
| Alkuperäiskieli | suomi |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Pitkä kuuma kesä on vuonna 1999 valmistunut suomalainen musiikkikomediaksi luonnehdittava nuorisoelokuva. Se on Perttu Lepän ensimmäinen pitkä elokuva[1] ja kertoo Joensuun kesästä "suomirockin syntymävuotena" 1980. Elokuvassa kuullaan suomalaisen rockin kärkiyhtyeiden ja -nimien, kuten Pelle Miljoona & 1980:n, Wild Willie & The Big Dealin, Pelle Miljoona Oy:n, Hanoi Rocksin, Hassisen Koneen, Eppu Normaalin, Ratsian, Maukka Perusjätkän ja Rauli "Badding" Somerjoen kappaleita. Kaikki elokuvassa esitettävät kappaleet on julkaistu viimeistään vuonna 1980.
Juoni
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Paavo "Patu" Taskinen (Unto Helo) muuttaa äitinsä ja siskonsa kanssa Helsingistä Joensuuhun. Patulla on kesätyö hautausmaalla, jossa hän tutustuu paikalliseen Jukka Lajuseen (Mikko Hakola), jolla on kavereidensa kanssa Hurriganes-vaikutteinen rock-yhtye Publiganes. Lajunen kiinnostuu eksoottisen helsinkiläisestä Patusta, joka lisäksi väittää olevansa Lepakon valtaaja, Pelle Miljoonan tuttu ja Tavastia Klubin kanta-asiakas. Lajunen esittelee Patulle yhtyeensä Publiganes, johon kuuluvat laulaja Lajusen lisäksi säveltäjäkitaristi Jimi Pääkallo (Konsta Hiekkanen, nyk. Jimi Pääkallo) sekä veljekset basisti Kakkonen ja rumpali Kukkonen. Monet elokuvan huumoritilanteista syntyvät kaikkia aineita (mm. matkapahoinvointilääkkeitä) sekaisin käyttävän kitaristin Jimin toilailuista. Jimi on meikkaava rokkari, joka enteilee Hanoi Rocksin ja uuden glam-sukupolven tuloa. Esimerkiksi yhtyeen nimeksi hän myöhemmin ehdottaa "Taipei Fucks". Kukkonen sen sijaan on täysin alkoholisoitunut ja käytännössä joka hetki humalassa. Kukkosen veli Kakkonen on ainoastaan melkein aina humalassa ja hänellä on tapana todeta veljensä kaikkien sanomisten perään "Nii!".
Uusien kavereidensa keskuudessa eräänlaisen helsinkiläisjulkkiksen maineen saanut Patu alkaa luotsata ja manageroida yhtyettä tosissaan osoittaakseen puhuvansa totta. Näin ollen yhtye saa myös uuden Kakkosen keksimän nimen, Kalle Päätalo. Patu lupaa järjestää Kalle Päätalon Tavastialle ja alkaa sanoittaa sille kappaleita. Erityisesti hän kiinnostuu yhtyeen harjoituksissa soittamasta, Jimin säveltämästä kappaleesta, jolle hän antaa nimeksi "Lootusasentoon". Oikeasti kappale on Pauli Hanhiniemen elokuvaa varten tekemä.
Kalle Päätalon seurassa alkaa pyöriä myös Jimin sisko Noora (Hanna-Mari Karhinen), joka elokuvan alkupuolella vielä hengaa The Vittupäät -punk-yhtyeen ja sen solistin Lärssin (Toni Wirtasen) kanssa. Lajusen sedän järjestämä Kalle Päätalo -yhtyeen ensimmäinen keikka Kiteellä menee pieleen, kun kyläläiset ovat tuleet työväentalolle katsomaan itse kirjailija Kalle Päätaloa, eikä rock-yhtyettä. Lajusen setä kuitenkin suostuu järjestämään uuden keikan, mutta keski-ikäinen kuulijakunta on tullut tanssimaan ja poistuu heti tanssilavalta, kun Kalle Päätalo -yhtye alkaa soittaa suomirockia. Ihmiset saadaan tanssilattialle takaisin, kun yhtye alkaa Lajusen pyynnöstä soittaa huumoriversioita iskelmäkappaleista "Varrella Virran" (yhtyeen sovitus uusilla sanoilla "Virralla Warren") ja "Daa-da daa-da". Musiikkityyli toimii ja Lajusen setä järjestää Kalle Päätalon vakioyhtyeeksi Siilinjärven Siilihoviin. Lajusella nousee Patun sanojen mukaisesti "kusi helttaan". Hän muuttaa yhtyeen nimeksi Laju ja Päätalot, joka soittaa huumoriversioita vanhoista iskelmistä. Lajunen ei myöskään arvosta "roudariksi" kutsumansa Patun palveluksia, joten Patu jättää yhtyeen.
Patu on alusta alkaen kiinnostunut Noorasta, joka on myös kiinnostunut Patusta. Elokuvan toinen tärkeä juonikuvio onkin Kalle Päätalon keikka-auton kuljettajan Nooran ja Patun rakkaustarina. Patun ja Nooran välit katkeavat hetkellisesti samoihin aikoihin Patun bändistä lähtemisen kanssa Patun väitettyä herkällä hetkellä Nooralle, että hänellä on ollut aiemmin jo useita naisia, ja ettei hänellä ole tunteita Nooraa kohtaan kuin kaveripohjalla.
Kalle Päätalon jälkeen The Vittupäät ottaa Patun sanoittajakseen. "Hooceetä", eli hardcore punkia soittava The Vittupäät ei kuitenkaan innosta Patua tämän nähtyä yhtyeen treenit. Lopulta postissa Patulle tulee kirje Tavastialta, jossa ilmoitetaan, että Kalle Päätalo on hyväksytty esiintymään klubille. Patu käy viemässä kirjeen Jimille Siilihoviin. Tämän seurauksena Lajusen "humppamusiikkiin" kyllästynyt yhtye haluaa Patun takaisin managerikseen ja mukaansa Tavastian keikalle. Patu ei ole aluksi kovin innostunut lähtemään Tavastialle ilmeisesti siksi, että tietää maineensa Helsingin rock-piireissä olevan keksittyä. Lopulta Patu lähtee mukaan, mutta hyppää pois autosta keskellä maaseutua vatupassin putken käyryyttä koskeneen riidan jälkeen. Tosiasiassa Patu hermostuu Lajusen suitsutukseen ja uhoon sekä omaatuntoa soimaavien valheiden sotkuun.
Patu onnistuu liftaamaan Helsinkiin Tavastialle, jonka edessä hän tapaa Nooran. Patu ja Noora keskustelevat Tavastian edessä keikka-autossa, ja Patu myöntää valehdelleensa taustansa, kokemuksensa ja naismääränsä. Lopulta elokuva huipentuu loppukohtaukseen, jossa Kalle Päätalo nousee lavalle ja esittää kappaleen Lootusasentoon, jonka Lajunen omistaa "uskolliselle roudarille" Patulle. Kappaleen aikana yleisössä olevat Patu ja Noora suutelevat.
Arviot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]2000-luvun kriitikon mukaan elokuva on kuorrutettu kauniisti kaartuvalla rakkauskertomuksella.[2] Elokuva tavoittaa nuorisokuvauksena aitoa kosketuspintaa myötäelävällä kyynisyyttä välttävällä näkökulmallaan. Harrastajanäyttelijöiden roolisuorituksissa on katu-uskottavuutta.[1] Jo tuoreeltaankin juuri asenne sai kiitosta, mutta myös musiikki sai huomiota kriitikolta, jonka mukaan "sen voisi melkein väittää olevan elokuvan pääroolissa".[3]
Soundtrack
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Elokuvasta julkaistiin keväällä 1999 soundtrack nimeltä Musiikkia elokuvasta Pitkä kuuma kesä.
Näyttelijät
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Unto Helo | … | Paavo "Patu" Taskinen (Kalle Päätalon manageri ja sanoittaja) |
| Hanna-Mari Karhinen | … | Noora (Kalle Päätalon autonkuljettaja ja yhtyeen ystävä.) |
| Mikko Hakola | … | Jukka Lajunen (Kalle Päätalon laulaja) |
| Timo Lavikainen | … | Kukkonen (Kalle Päätalon rumpali) |
| Olli Sorjonen | … | Kakkonen (Kalle Päätalon basisti) |
| Konsta Hiekkanen | … | Jimi (Kalle Päätalon kitaristi) |
| Toni Wirtanen | … | Lärssi (The Vittupäät -yhtyeen laulaja-basisti) |
| Harri Tuovinen | … | Stuube (The Vittupäät -yhtyeen kitaristi) |
| Pauli Rantasalmi | … | Pate (The Vittupäät -yhtyeen rumpali) |
| Aino Seppo | … | Patun äiti |
| Nina Stützle | … | Sanna (Patun sisar) |
| Risto Salmi | … | Lajusen isä |
| Ulla Tapaninen | … | Lajusen äiti |
| Pekka Valkeejärvi | … | poliisi (Nooran ja Jimin isä) |
| Martti Suosalo | … | puistomestari Kosonen (Patun ja Lajusen esimies hautausmaalla.) |
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Arto Pajukallio, Elokuvat, Helsingin Sanomat 16.6.2012, sivu D 9
- ↑ Päivän elokuvia, Tv-maailma, 24/2012 sivu 5
- ↑ Lehdistöarvioita, Elonet.fi, viitattu 16.5.2012
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]