Pitäjänkartasto
Pitäjänkartasto on pääosin vuosina 1840–1865 valmistunut käsin piirretty kartta-aineisto Suomen pitäjistä. Kartaston laatimisesta vastasi Päämaanmittauskonttori ja nykyään sitä säilytetään Kansallisarkistossa.
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Päämaanmittauskonttorin alaiset maanmittarit keräsivät aineiston lääneittäin, ja osittain niiden pohjana käytettiin 1700-luvulta peräisin olevia karttoja. Joitain kohtia täytettiin tyhjällä paperilla tai puuttuvia kohteita täydennysmitattiin. Kaikkiaan kartasto perustuu vuosilta 1749–1917 peräisin olevaan aineistoon, ja sen täydennys-, tarkennus- ja toimitustyö jatkui aina 1940-luvulle asti. Kokonaisuus on tästä syystä epäyhdenmukainen.
Kartat esittävät asumuksia, viljelyalueita, metsätyyppejä, aluerajoja, vesistöjä ja kulkureittejä Päämaanmittauskonttorin vuonna 1843 antamien ohjeiden mukaisesti. Niissä oli oltava otsikko, pohjoisviiva ja mittakaava. Kartat laadittiin vuoden 1825 piirustus- ja väritysohjeiden mukaisesti tavoitteena esittää pääpiirteissään kiinteistöjaotus ja maastokuviot.
Kartat eivät sisällä topografisia tietoja. Hallinnollisten ja kirkollisten rajojen muutoksia alettiin merkitsemään pitäjänkartoille vuodesta 1889 alkaen.[1]
Uudenmaan läänin pitäjänkarttojen pienennökset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Uudenmaan läänin 24 pitäjänkartoista tehtiin tarkistusta varten 1:100 000 -mittakaavaiset pienennökset kartaston puutteellisen ja vanhan kartta-aineiston takia. Pienoiskartat esittivät vain pitäjää ympäröivän rajapiirin, vesistöt, kylät, talot ja tiet. Maastonmuotoja ei tallennettu.[1]
Säilytys ja käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pitäjänkartastoa säilytetään Kansallisarkistossa. Alkuperäisten huonon kunnon vuoksi niitä ei voi pääsääntöisesti saada tutkittavaksi, mutta ne ovat tutkittavissa digitaalisina Kansallisarkiston digitaaliarkistossa.
Kartat kertovat maanomistuksessa ja maankäytössä tapahtuneista muutoksista. Niitä voi hyödyntää siksi esimerkiksi maisemantutkimuksessa tai sukututkimuksen apuna. Karttojen ajankohdat ovat pitkän täydentämisprosessin takia kuitenkin viitteellisiä.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Suomen karttojen tarina 1633-1997 kartogra.fi. Viitattu 2.7.2020.Niemelä Osmo, Suomen karttojen tarina 1633-1997. Näin Suomi kartoitettiin katseltavaksi. Maanmittauslaitos ja Karttakeskus Oy, Helsinki 1998.
- Rosberg, Harri: Kansallisarkiston kartta -ja piirustusaineisto. (Toim. Rantatupa Heikki. Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan julkaisusarja 55) Kartta historian lähteenä, 2000. Jyväskylä: Kampus Kustannus.
- Jan Strangin karttatieto
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Pitäjänkartasto – Portti wiki.narc.fi. Viitattu 2.7.2020.
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Strang, Jan: Suomen kartan historia 1532–2005, s. 172-178, 252-260 & 350-357. Antiikki-Kirja, 2020. ISBN 978-951-98135-4-7
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]