Piraattipuolue (Ruotsi)
| Piraattipuolue | |
|---|---|
| Piratpartiet | |
|
|
|
| Perustettu | 1. tammikuuta 2006 |
| Puheenjohtaja | Anna Troberg |
| Ideologia | piraattiliike, elektroninen demokratia, liberalismi |
| Valtiopäivät |
0 / 349 |
| Euroopan parlamentti |
0 / 20 |
| Kansainväliset jäsenyydet |
– Euroopan piraattipuolue – Piraattipuolueiden internationaali |
| Kotisivu |
www |
Piraattipuolue (ruots. Piratpartiet) on Rickard Falkvingen 1. tammikuuta 2006 perustama ruotsalainen puolue, joka suhtautuu kriittisesti immateriaalioikeuksiin kuten tekijänoikeuksiin ja patentteihin. Vuoden 2009 europarlamenttivaaleissa se oli Ruotsin viidenneksi suosituin puolue ja sai Euroopan parlamenttiin kaksi edustajaa. Vuoden 2014 europarlamenttivaaleissa puolue sai vain parin prosentin kannatuksen ja jäi ilman edustajia.[1]
Valtiopäivävaaleissa Piraattipuolue on jäänyt selvästi alle vaalikynnyksen ja sai syksyn 2010 vaaleissa vain 0,65 prosenttia äänistä. Puoluejohtaja on Falkvingen jälkeen 1. tammikuuta 2011 alkaen Anna Troberg.[2][3][4]
Tavoitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Tärkeäksi puolue katsoo yksityisyyden suojan niin internetissä kuin arkielämässä. Puolue pitää yhä laajentuvaa puhelu-, tekstiviesti- ja sähköpostiliikenteen seurantaa (ns. teletunnistetietojen tallentamista) sekä muuta julkista valvontaa yksityisyyden loukkauksena. Puolueella ei ole kantaa muihin kysymyksiin, eikä sitä voida sijoittaa perinteiselle vasemmisto–oikeisto-akselille.
Ajatuksen tekijänoikeuksien hyödyllisyydestä yhteiskunnalle puolue tyrmää. Puolueen mielestä tekijänoikeudet ja niiden pitkä suoja-aika rajoittavat mahdollisuuksia uuden kulttuurin luomiseen.
Patentteja puolue pitää yksinomaan patentinhaltijaa hyödyttävinä monopoleina. Niiden puolue näkee ehkäisevän innovaatioiden syntyä; tämän katsotaan merkittävästi rajoittavan muiden toimijoiden toimintamahdollisuuksia markkinoilla. Puolue katsoo nykyisen teknologisen kehityksen ajaneen tekijänoikeus- ja patenttilainsäädännön sekä niiden pitkien suoja-aikojen ohi.
Tärkeänä puolue pitää oikeutta ideoiden, tiedon ja kulttuurin vapaaseen levittämiseen ja jakamiseen. Erityisenä arvostelun kohteena on lainsäädäntö, joka tekee etenkin nuorten keskuudessa yleisestä tiedostonjaosta laitonta; puolue arvioi Ruotsissa olevan 800 000–1,1 miljoonaa vertaisverkkojen käyttäjää.
Vaalimenestys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Vuosi | Edustajia | Osuus |
|---|---|---|
| 2006 | 0 | 0,6 % |
| 2010 | 0 | 0,7 % |
| 2014 | 0 | 0,4 % |
Europarlamenttivaalit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Vuosi | Edustajia | Osuus |
|---|---|---|
| 2009 | 2 | 7,1 % |
| 2014 | 0 | 2,23 % |
Toiminta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Piratpartietin verkkosivusto avattiin 1. tammikuuta 2006 puolueen perustamiseen vaadittavien allekirjoituksien keräämistä ja syyskuun valtiopäivävaaleihin valmistautumista varten. Vuorokauden kuluessa sähköisiä allekirjoituksia oli kertynyt yli puolueen perustamiseksi tarvitut 1 500 ja 36 tunnissa yli 4 500. Tällöin allekirjoitusten vastaanottaminen päätettiin lopettaa. Puolueen perustamiseksi vaaditaan kuitenkin allekirjoitus paperille ja vaadittava määrä kerättiin nopeasti.
Vuoden 2006 parlamenttivaaleissa Piratpartiet keräsi 34 918 ääntä eli 0,63 prosenttia kaikista äänistä. Tämä teki Piratpartietista Ruotsin kymmenenneksi suurimman puolueen, mutta äänimäärä ei riittänyt edustajan paikkaan. Joulukuussa 2006 perustettiin Piraattipuolueen nuorisojärjestö, Ung Pirat. Huhtikuussa vuonna 2009 The Pirate Bayn oikeudenkäynnin ensimmäisen päätöksen jälkeen jäsenmäärä kasvoi 13 000 henkilöllä.
Vuoden 2009 EU-vaaleissa Piratpartiet sai 215 000 ääntä eli 7,1 % annetuista äänistä ollen näin Ruotsin viidenneksi suosituin puolue.[5] Piratpartietilla oli vaaleissa 20 ehdokasta.[6] Ehdokkaista yksi, Christian Engström, tuli valituksi parlamenttiin. Kun Lissabonin sopimus ratifioitiin 1. joulukuuta 2009, Amelia Andersdotter tuli valituksi parlamenttiin. Kumpikaan ei kyennyt uusimaan paikkaansa 2014 vaaleissa, ja Piraattipuolue jäi ilman euroedustajia.
Elokuussa 2009 puolueen silloinen puoluejohtaja Falkvinge kertoi, että puolue aikoo asettaa ehdokkaita myös paikallistason vaaleissa. Tavoitteena oli herätellä äänestäjiä etenkin yksityisyydensuojakysymyksissä. Elokuussa tehdyn mielipidemittauksen mukaan puolueen suosio on laskenut selvästi kannatuksen ollessa nyt 2,9 prosenttia äänestäjistä.[7]
Toukokuussa 2010 Piratpartiet rupesi ylläpitämään The Pirate Bay -sivuston palvelimia.[8] Elokuussa 2010 puolue teki sopimuksen Wikileaksin ylläpitäjän Julian Assangen kanssa Wikileaksin palvelimien ylläpitämisestä Piratpartietin toimitiloissa. Sopimuksen tavoitteena on tarjota Wikileaksille parlamenttipuolueita koskeva suoja, mikäli Piratpartiet pääsee parlamenttiin tulevissa vaaleissa. Pitkän aikavälin tavoitteena on myös parantaa Ruotsin lainsäädäntöä, jotta Wikileaksin kaltaiset organisaatiot voivat toimia vapaammin.[9]
Vuoden 2014 europarlamenttivaaleissa puolue menetti molemmat paikkansa.[10]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Efter EU-valet – Piratpartiet satsar på Sverige (Arkistoitu – Internet Archive), Piratpartiet 26.5.2014.
- ↑ Ruotsin piraattipuolueen johtaja vaihtuu, Yle, 2.1.2011, viitattu 2.1.2011
- ↑ Ledarskifte i Piratpartiet, Svt.se, viitattu 2.1.2011
- ↑ Piratpartiet (Arkistoitu – Internet Archive), viitattu 2.1.2011
- ↑ Dagens Nyheter 7.6.2009 (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Ehdokkaat (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Helsingin Sanomat 13.8.2009 (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Torrentfreak: The Pirate Party Becomes The Pirate Bay’s New Host, 18.5.2010
- ↑ Torrentfreak: Pirate Party Strikes Hosting Deal With Wikileaks, 17.8.2010
- ↑ Falkvinge, Rick: First Swedish vote count to European Parliament projects Swedish Pirate Party at 2.2%, confirming exit polls: both seats in Europarl lost. Twitter.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]