Piperakiini
| |
Piperakiini
| |
| Systemaattinen (IUPAC) nimi | |
| 7-kloori-4-[4-[3-[4-(7-kloorikinolin-4-yyli)piperatsin-1-yyli]propyyli]piperatsin-1-yyli]kinoliini | |
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| ATC-koodi | ? |
| PubChem CID | |
| DrugBank | |
| Kemialliset tiedot | |
| Kaava | C29H32N6Cl2 |
| Moolimassa | 535,506 |
| SMILES | Etsi tietokannasta: , |
| Fysikaaliset tiedot | |
| Sulamispiste | 199–204 °C (hajoaa)[1] |
| Farmakokineettiset tiedot | |
| Hyötyosuus | ? |
| Proteiinisitoutuminen | 99 %[2] |
| Metabolia | hepaattinen |
| Puoliintumisaika | 14–28 vuorokautta |
| Ekskreetio | ulosteiden mukana |
| Terapeuttiset näkökohdat | |
| Raskauskategoria |
? |
| Reseptiluokitus |
|
| Antotapa | oraalinen |
Piperakiini (C29H32N6Cl2) on kinoliinijohdannaisiin kuuluva heterosyklinen orgaaninen yhdiste. Yhdistettä käytetään lääketieteessä malarian hoitoon yhdessä muiden lääkeaineiden kanssa. Piperakiini kuuluu WHO:n laatimaan tärkeimpien lääkeaineiden luetteloon.[3]
Ominaisuudet ja käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Huoneenlämpötilassa piperakiini on vaaleankellertävää kiteistä ainetta. Se ei liukene veteen, mutta liukenee hieman etanoliin ja hyvin kloroformiin. Piperakiini tehoaa Plasmodium-suvun alkueläimiin. Tarkkaa vaikutusmekanismia ei tunneta, mutta se on todennäköisesti sama kuin klorokiinilläkin eli se estää malarialoisioille myrkyllisen aineenvaihduntatuotteen hemiinin metaboliaa ja hemiini kertyy loisioiden soluihin. Piperakiinia käytettiin hoidettaessa malariaa 1978–1994, mutta sen käyttö lopetettiin vastustuskyvyn kehittymisen vuoksi. Vuonna 2012 se hyväksyttiin uudelleen käytettäväksi yhdistelmänä dihydroartemisiniinin kanssa ja tälle yhdistelmälle on vastustukyky harvinaisempaa. Yhdistelmä tehoaa muun muassa klorokiinille resistentteihin kantoihin. Piperakiiniä käytetään usein fosfaattisuolanaan.[1][2][4][5]
Haittavaikutukset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Piperakiinin ja dihydroartemisiniinin yhdistelmä on suhteellisen hyvin siedetty. Mahdollisia haittavaikutuksia voivat olla pääkipu, huimaus, aonreksia, huonovointisuus ja ripuli. Piperakiini pidentää sydämen QT-aikaa.[2]
Valmistus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Piperakiinin synteesin ensimmäisesäs vaiheessa 4,7-dikloorikinoliini regoi piperatsiinin kanssa. Toinen vaihe on tässä reaktiossa muodostuneen välituotteen reaktio 1-bromi-3-klooripropaanin kanssa ja tuotteena muodostuu piperakiiniä.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Guoqiao Li, Ying Li, Zelin Li, Meiyi Zeng: Artemisinin-Based and Other Antimalarials, s. 610–613. Academic Press, 2018. ISBN 978-0-12-813133-6 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 20.6.2019). (englanniksi)
- ↑ a b c World Health Organization: Guidelines for the Treatment of Malaria, s. 237–239. World Health Organization, 2015. ISBN 9789241549127 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 20.6.2019). (englanniksi)
- ↑ WHO Model List of Essential Medicines 2017. WHO. Viitattu 20.6.2019. (englanniksi)
- ↑ Henry M. Staines, Sanjeev Krishna: Treatment and Prevention of Malaria, s. 103–104. Springer, 2012. ISBN 978-3-0346-0480-2 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 20.6.2019). (englanniksi)
- ↑ Veijo Saano: Uutta lääkkeistä: Dihydroartemisiini, piperakiini 2012. Fimea. Viitattu 6.11.2023.