Pinduinen
| Pinduinen Пиндуши, Pinduši |
|
|---|---|
 |
|
 lippu |
 vaakuna |
  Pinduinen |
|
|
Koordinaatit: |
|
| Valtio | Venäjä |
| Tasavalta | Karjalan tasavalta |
| Piiri | Karhumäen piiri |
| Hallinto | |
| – Asutustyyppi | kaupunkimainen taajama |
| – Hallinnon tyyppi | kaupunkikunta |
| Pinta-ala | |
| – Kokonaispinta-ala | 7 623,62 km² |
| Väkiluku (2012) | 5 700 |
| Aikavyöhyke | UTC+3 (MSK) |
.svg)
Pinduinen[1] (ven. Пи́ндуши, Pinduši) on kaupunkimainen taajama ja kaupunkikunta Karjalan tasavallan Karhumäen piirissä Venäjällä. Se sijaitsee Äänisjärven rannalla sen pohjoiseen työntyvän Poventsanlahden perukassa seitsemän kilometriä Karhumäestä itään[2]. Taajamassa on 5 000 ja kunnassa 5 700 asukasta (vuonna 2012)[3].
Maantiede ja asutus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pinduisin[4] kunnan pinta-ala on 7 623,62 neliökilometriä[3]. Se rajoittuu idässä Karhumäen piirin Poventsan, etelässä Karhumäen ja lännessä Tšopinan sekä pohjoisessa Segežan piirin Papinkosken kuntiin. Pinta-alasta valtaosa on metsää ja vesistöjä.
Keskustaajaman lisäksi kuntaan kuuluvat Lumbusin (ven. Lumbuši) ja Salmalahden (Salmaguba) kylät, Suurlahden (Velikaja Guba) ja Vansjärven (Vanzozero) asutukset sekä Lumbusjärven (Lumbušozero), Maaselän, Malun (Malyga) ja Vitškan rautatieasemat[5][6]. Toiseksi suurin asutuskeskus on yli 400 asukaan Lumbusi. Salmalahdessa, Vansjärvellä sekä Lumbusjärven ja Malun asemilla ei ole lainkaan vakituista asutusta.[3] Vuoden 2010 väestönlaskennan mukaan kunnan asukkaista 86 % on kansallisuudeltaan venäläisiä, 4 % valkovenäläisiä, 3 % karjalaisia ja 2 % ukrainalaisia[7].
Historia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pinduisin taajama on saanut alkunsa Vienanmeren–Itämeren kanavan rakentamisen yhteydessä[8] vuonna 1933 perustetusta telakasta[2]. Sitä ennen paikalla oli kaksi venäläisten asuttamaa kylää, Verhnije Pinduši ja Nižnije Pinduži[9][10]. Taajaman ensimmäiset asukkaat olivat etupäässä muualta Neuvostoliitosta karkotettuja kulakkeja. Jatkosodan aikana alue oli suomalaisten miehittämä. Vuonna 1950 Pinduinen sai kaupunkimaisen taajaman statuksen. Telakan lisäksi siellä toimi merenkulkuoppilaitos. Vuonna 1972 perustettiin suuri hartsi- ja tärpättitehdas, jonka pohjalta avattiin vuonna 2000 lastulevytehdas.[8]
Liikenne, talous ja palvelut
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pinduisin kautta kulkee Karhumäen ja Puudožin välinen maantie. Sinne johtaa myös Muurmannin radalta haarautuva sivurata.
Taajaman suurin työnantaja on nykyään Karelija DSP:n lastulevytehdas[8]. Siellä toimii myös šungiittia jalostava yritys[2], Karhumäen meijerin karjatila sekä muita puunjalostus- ja maatalousyrityksiä[11]. Palveluihin kuuluvat keskikoulu, musiikki- taidekoulut sekä kulttuuri- ja vapaa-ajankeskus.
Nähtävyydet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vitškan aseman luona sijaitsevat 1700-luvun alun rautasulaton rauniot. Muut historialliset kohteet liittyvät Venäjän kansalaissotaan ja toiseen maailmansotaan.[12]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Generalnyi plan Pindušskogo gorodskogo poselenija: Materialy po obosnovaniju (projekt) pindushskoe.ru. Arkistoitu 9.7.2015. Viitattu 8.7.2015. (venäjäksi)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Venäjän federaation paikannimiä, s. 184. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 2006. ISBN 952-5446-18-2 Teoksen verkkoversio (viitattu 8.7.2015).
- ↑ a b c Karelija: entsiklopedija. Tom 2, s. 386. Petrozavodsk: Petropress, 2009. ISBN 978-5-8430-0125-4
- ↑ a b c Generalnyi plan, s. 4.
- ↑ Nimen taivutus ks. Hramtsova, O. & Troitskaja, Je.: Finskije sootvetstvija nazvani naseljonnyh punktov Respubliki Karelija, s. 40. Petrozavodsk. Määritä julkaisija! Teoksen verkkoversio (viitattu 8.7.2015).
- ↑ Zakon Respubliki Karelija ”O gorodskih, selskih poselenijah v Respublike Karelija” gov.karelia.ru. Arkistoitu 23.2.2009. Viitattu 3.4.2009. (venäjäksi)
- ↑ Suomalaiset nimet ks. Hramtsova & Troitskaja.
- ↑ Haku vuoden 2010 väestönlaskennan tietokannasta (vieras-kirjautumisella) std.gmcrosstata.ru. Arkistoitu 27.3.2019. Viitattu 20.7.2015. (venäjäksi)
- ↑ a b c Moja malaja rodina – posjolok Pinduši pindushskoe.ru. Arkistoitu 9.7.2015. Viitattu 8.7.2015. (venäjäksi)
- ↑ Karjalan ASNT:n asuttujen paikkojen luettelo (Vuoden 1926 väestönlaskun ainehiston mukaan), s. 42. Petroskoi: KASNT:n tilastohallinto, 1928.
- ↑ Karjalan Autonominen Sosialistinen Neuvosto-Tasavalta: Asuttujen paikkojen luettelo (Vuoden 1933 väestönlaskun ainehiston mukaan), s. 23. Petroskoi: KASNT:n KTLH, Sojusorgutshet, 1935.
- ↑ Generalnyi plan, s. 15.
- ↑ Objekty istoriko-kulturnogo nasledija Karelii monuments.karelia.ru. Viitattu 8.7.2015. (venäjäksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pinduisin kunnan sivusto (venäjäksi)
