Pilarisaatio

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Pilarisaatio (holl. verzuiling) tarkoittaa yhteiskunnan poliittis-uskonnollista jakautumista ”vertikaalisiin” ryhmiin eli pilareihin (holl. zuilen). Tunnetuimmat esimerkit tästä ovat Alankomaat ja Belgia.

Kullakin pilarilla voi olla omat yhteiskunnalliset instituutionsa ja järjestönsä. Näitä voivat olla esimerkiksi sanomalehdet, radio- ja televisioasemat, poliittiset puolueet, ammattiliitot, pankit, kaupat, koulut, sairaalat, yliopistot, urheiluseurat ynnä muut. Tämän seurauksena yhden pilarin jäsenellä voi olla hyvin vähän, jos ollenkaan, henkilökohtaisia yhteyksiä toisiin pilareihin kuuluviin henkilöihin.

Pilarisaatio Alankomaissa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alankomaissa pilareita oli kolme: katoliset, protestantit, ja sosiaalidemokraatit. Näillä kaikilla oli omat puolueensa, radioasemansa, ammattiliittonsa ynnä muut. Jotkut katsovat näiden ryhmien ulkopuolelle jääneiden, etenkin keski- ja yläluokkaisten vapaamielisten protestanttien, muodostaneen oman liberaalien pilarin. Katolinen pilari oli ehkä kiintein näistä kolmesta, mutta protestanttiset konservatiivit ja sosiaalidemokraatit eivät jääneet paljoa jälkeen. Pilarisaatio oli vallitseva 1880-luvulta aina toisen maailmansodan jälkeiseen aikaan. Tämän jälkeen pilarien rajat ovat vähitellen kadonneet, mutta ne ovat jättäneet jälkensä Alankomaiden yhteiskuntaan. Yksi nykypäivään jatkuva jäänne on Alankomaiden jalkapallosarjan Hoofdklassen jakautuminen lauantaisin ja sunnuntaisin pelaaviin joukkueisiin: lauantaisin pelaavat vanhat protestanttiset seurat, joiden jäsenet eivät saaneet pelata sunnuntaisin, kun taas sunnuntaisin pelaavat katoliset ja työläistaustaiset joukkueet.

Pilarisaatio Belgiassa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Belgiassa pilareita oli myös kolme: katoliset, sosialistit, ja liberaalit. 1900-luvun jälkipuoliskon kielikiistojen seurauksena nämä puolestaan jakaantuvat alapilareihin kielen mukaan, niin että flaameilla, valloneilla ja saksankielisillä on kullakin omat puolueensa, lehdistönsä, nuorisojärjestönsä, yliopistonsa ynnä muut.

Osittain kielikiistojen takia pilarisaatio jatkui Belgiassa selvästi pidempään kuin Alankomaissa, ja alkoi murtua vasta kylmän sodan loppuvuosina.