Pikkuvyömittari
| Pikkuvyömittari | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Alajakso: | Kuusijalkaiset Hexapoda |
| Luokka: | Hyönteiset Insecta |
| Lahko: | Perhoset Lepidoptera |
| Alalahko: | Glossata |
| Osalahko: | Erilaissuoniset Heteroneura |
| Yläheimo: | Mittarimaiset Geometroidea |
| Heimo: | Mittarit Geometridae |
| Alaheimo: | Lehtimittarit Sterrhinae |
| Suku: | Cyclophora |
| Laji: | quercimontaria |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Cyclophora quercimontaria |
|
| Synonyymit | |
|
|
| Katso myös | |
Pikkuvyömittari (Cyclophora quercimontaria) on pienehkö tammimetsissä elävä mittariperhonen. Suomessa se on harvinainen harhailija ja vuoden 2010 kansallisessa uhanalaisluokituksessa laji luokiteltiin äärimmäisen uhanalaiseksi (CR)[1].
Koko ja ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pikkuvyömittarin siipien pohjaväri on vaalean punaruskea, hivenen kellertävänsävyinen, ja siivet ovat ruskeiden suomujen täplittämät. Etu- ja takasiivillä ei ole mainittavaa sävyeroa. Siiven keskivarjo näkyy selkeänä, punaruskeana viiruna häipyen siiven etureunaa kohti ja poikkiviirut muodostuvat rivistä erillisiä pisteitä. Siipien reunassa, siipiripisen tyvellä on ohut tumma juova. Etusiiven kärki ei ole muodoltaan erityisen terävä, etusiiven ulkoreuna on tasaisesti ulospäin kaareva, eikä takasiiven ulkosyrjä muodosta selkeää kulmaa. Siipiväli 24–28 mm.[2][3][4]
Pikkuvyömittarin voi sekoittaa helposti tammivyömittariin (Cyclophora punctaria),[3] mutta se on kooltaan pienempi ja yleensä sävyltään tummempi.[4]
Levinneisyys ja lentoaika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pikkuvyömittarin levinneisyys ulottuu Portugalista Kaukasukselle ja pohjoisessa Skandinavian eteläosiin.[3] Vanhin löytö pikkuvyömittarista Suomessa on vuonna 1946 pyydystetty kokoelmayksilö, joka kuitenkin tunnistettiin tammivyömittarien joukosta eri lajiksi vasta vuonna 1970. Lajia on aikaisemmin tavattu satunnaisesti Ahvenanmaalla, mutta sieltä ei ole havaintoja enää vuoden 1965 jälkeen. Manner-Suomen etelärannikolla sitä on tavattu muutamia kertoja satunnaisena harhailijana.[5]
Etelämpänä Euroopassa pikkuvyömittarit lentävät kahtena sukupolvena huhti-toukokuusta elokuulle.[6] Suomesta ei ole tavattu toisen sukupolven yksilöitä.[4]
Elinympäristö ja elintavat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Laji elää Keski-Euroopassa lämpimissä ja valoisissa ympäristöissä, joissa kasvaa matalia, nuoria tammia. Perhoset tulevat valolle, mutta varmemmin niitä löytyy etsimällä puissa lepääviä yksilöitä päivisin. Kotelo talvehtii oksaan kiinnittyneenä.[3][7]
Ravintokasvi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Toukka on tammilla (Quercus) elävä monofagi.[3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Jari-Pekka Kaitila, Kari Nupponen, Jaakko Kullberg & Erkki Laasonen 2010. Perhoset. Julk.: Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. (toim.). Suomen lajien uhanalaisuus – Punainen kirja 2010. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki. s. 430–470
- ↑ http://www2.nrm.se/en/svenska_fjarilar/c/cyclophora_quercimontaria.html
- ↑ a b c d e Mikkola K, Jalas I., Peltonen O.: Suomen perhoset. Mittarit 1. Suomen Perhostutkijain Seura. Tampereen kirjapaino Oy Tamprint, 1985. ISBN 951-99620-7-7 s. 63
- ↑ a b c Jari-Pekka Kaitila & Timo Lehto: Tarkista tammivyömittariesi (Cyclophora punctaria) määritys!. Baptria, 2010, 35. vsk, nro 1, s. 4–5. Suomen Perhostutkijain Seura.
- ↑ http://www.dlc.fi/~peterpa/lepi/historia/sterrhinae/cyc-quercimontaria.htm
- ↑ Vlindernet (hollanniksi)
- ↑ Skou P.: The Geometroid Moths of North Europe (Lepidoptera; Drepanidae and Geometridae). Brill, 1986. ISBN 978-9004078598 s. 33–34