Pikkumehiläissyöjä
| Pikkumehiläissyöjä | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Säihkylinnut Coraciiformes |
| Heimo: | Mehiläissyöjät Meropidae |
| Suku: | Mehiläissyöjät Merops |
| Laji: | orientalis |
| Kaksiosainen nimi | |
| Katso myös | |
|
|
|
Pikkumehiläissyöjä (Merops orientalis) on mehiläissyöjien heimoon kuuluva säihkylintulaji.
Tuntomerkit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pikkumehiläissyöjän pituus on 20–25 senttimetriä, joista pyrstöjouhien osuus on 2–8 senttimetriä. Pikkumehiläissyöjä on väritykseltään vihreä. Sen silmien ja kurkun alaosan poikki kulkevat mustat juovat. Sukupuolet ovat samannäköiset, mutta nuoret yksilöt ovat vanhoja himmeämmän värisiä ja niiden pyrstöjouhet ovat lyhyet. Israelissa ja Jordaniassa elävän alalajin cyanophrys naama on sininen ja pyyrstöjouhet lyhyehköt. Niilin suistolla elävän cleopatra-alalajin höyhenpuku on himmeämmän vihreä ja siltä puuttuu naaman sininen väri. Lisäksi sen pyrstöjouhet ovat pidemmät.[2]
Pikkumehiläissyöjän kutsuääniä ovat lyhyt, kova ”kitt” ja rullaava, metallinen ”krrit”. Laulu, josta puuttuu selvä rakenne, on nopeana toistuva ja erilaisista kovista, rullaavista ja kimeistä äänistä koostuva sarja.[2]
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pikkumehiläissyöjiä elää Lähi-idässä, Etelä-Aasiassa sekä Länsi-Afrikassa ja Keski- ja Itä-Afrikan pohjoisosissa.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c BirdLife International: Merops orientalis IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.3. 2014. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 1.3.2015. (englanniksi)
- ↑ a b Svensson, Lars: Lintuopas – Euroopan ja Välimeren alueen linnut, s. 240. Otava, 2010. ISBN 978-951-1-21351-2