Pikkujuuriperhonen
| Pikkujuuriperhonen | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
| Suomessa: | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Alajakso: | Kuusijalkaiset Hexapoda |
| Luokka: | Hyönteiset Insecta |
| Lahko: | Perhoset Lepidoptera |
| Alalahko: | Imukärsälliset perhoset Glossata |
| Osalahko: | Yhtäläissuoniset perhoset Exoporia |
| Yläheimo: | Juuriperhosmaiset Hepialoidea |
| Heimo: | Juuriperhoset Hepialidae |
| Alaheimo: | Hepialinae |
| Suku: | Hepialus |
| Laji: | hecta |
| Kaksiosainen nimi | |
|
Hepialus hecta |
|
| Synonyymit | |
|
|
| Katso myös | |
Pikkujuuriperhonen (Hepialus hecta) on alkeelliseen juuriperhosten heimoon kuuluva pienehkö yöperhonen.
Koko ja ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Helposti tunnistettava ruskea perhonen. Etusiivet ovat lämpimän punaruskeat ja niiden poikki kulkee viistosti kaksi leveää, kellertävää ja hopeanhohtoista poikkijuovaa, jotka saattavat hajota täpläriveiksi. Siiven etureunassa on muutamia tummia, reunoiltaan epäselviä täpliä. Takasiivet ovat yksivärisen tummanharmaat. Naaras on kookkaampi, värisävyltään vaaleampi eikä siipikuviointi ole yhtä selvää. Siipiväli vaihtelee koiraalla 23–30 mm ja naaraalla 26–32 mm.[2][3][4]
Levinneisyys ja lentoaika
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pikkujuuriperhosta tavataan suurimmassa osassa Eurooppaa, mutta se puuttuu Iberian niemimaalta ja aivan eteläisimmistä osista.[4] Suomessa laji on jokseenkin yleinen ja sitä tavataan Keski-Lappiin saakka. Perhoset lentävät yhtenä lyhyenä sukupolvena kesäkuun lopulta heinäkuun loppupuolelle. Lennolla on terävä huippu heinäkuun puolivälissä.[5]
Elinympäristö ja elintavat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kosteiden lehti- ja sekametsien, metsäniittyjen ja kosteikkojen asukas, jonka esiintyminen on yleensä paikoittaista. Lämpiminä öinä koiraat aloittavat lyhytaikaisen lennon parvina auringonlaskun aikaan eikä niiden lento jatku koskaan pimeään aikaan saakka. Perhosia ei myöskään tule valolle. Viileinä öinä koiraat eivät välttämättä nouse lentoon lainkaan.[4]
Pikkujuuriperhonen kuuluu harvoihin perhoslajeihin, joilla koiraat houkuttelevat naaraita luokseen. Koiras erittää houkuttelevia feromoneja takimmaisen raajaparin reisien pitkistä tupsuista. Pikkujuuriperhoskoiraiden sanotaan tuoksuvan ananakselta.[6][3]
Kun naaras on paikallistanut koiraan, laskeutuu koiraan lähelle, usein lahden alapinnalle ja koiras siirtyy välittömästi naaraan luokse aloittaa parittelun. Useita tunteja kestävän parittelun aikana koiras roikkuu naaraan peräpäästä. Naaras pudottaa maanpinnalle noin 300 munaa, joista kuoriutuvat toukat kaivautuvat välittömästi maan alle. Toukkakehitys kestää yhdestä kahteen vuotta, pohjoisimmilla alueilla ehkä jopa kolme vuotta. Toukka talvehtii kehräämässään silkkipussissa. Talvehtimisen jälkeen se nousee maanpinnalle syömään kasvien tuoreita versoja. Kotelo on maanpinnalla tai maan alla karikkeella naamioidussa kotelokopassa. Kotelo työntyy osittain esille ennen aikuisen perhosen kuoriutumista.[4]
Ravintokasvi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Toukka syö monien eri kasvien juuria, erityisesti isonokkosta (Urtica dioica) ja sananjalkaa (Pteridium aquilinum).
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Lauri Kaila, Marko Mutanen: Pikkujuuriperhonen – Phymatopus hecta Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.
- ↑ http://www2.nrm.se/en/svenska_fjarilar/p/phymatopus_hecta.html
- ↑ a b http://ukmoths.org.uk/show.php?bf=16
- ↑ a b c d Nationalnyckeln till Sveriges flora och fauna: Fjärilar: Käkmalar–säckspinnare. ISBN 978-91-88506-60-3 s. 88–89.
- ↑ http://www.insects.fi/Lepidoptera/Hepialidae/Hepialus/hecta/Hepialus%20hecta.htm[vanhentunut linkki]
- ↑ http://www.nhm.uio.no/fakta/zoologi/insekter/norlep/hepialidae/hecta.html
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Moths and Butterflies of Europe and North Africa (englanniksi)
- Bestimmungshilfe des Lepiforums (saksaksi)