Piispan istuin (liturgia)

Piispan istuin (cathedra) on eräissä kirkoissa piispalle tarkoitettu istuin tuomiokirkossa. Läntisissä kirkoissa piispa johtaa jumalanpalvelusta istuen istuimellaan.

Alkuaan istuin sijaitsi keskellä apsista, kirkkorakennuksen kuorin itäpäädyssä alttarin takana olleessa puolipyöreässä ulkonemassa ympärillään palveluksessa avustavien pappien istuimet. Alkukirkon aikana oli tavallista, että piispa johti palveluksen ja piti saarnan katedralta käsin.

Katolinen ja anglikaaninen kirkko

Saksalaisen Görlitzin tuomiokirkon kuori, jossa alttarin vasemmalla puolella piispan istuin. Sen selkänojassa on virassa olevan piispan vaakuna

Paderbornin katolisen tuomiokirkon (Hoher Dom zu Paderborn) pääalttari ja sen takana piispanistuin, katedra (valkoinen istuin keskellä alttarin takana)

Roomalaiskatolisella ja anglikaanisella kirkolla on käytössä piispan istuin. Hiippakunnan pääkirkossa, tuomiokirkossa on yksinomaan piispan käytössä oleva istuin, joka on alttarin takana tai kirkon kuorissa, kirkon pääalttarin läheillä ja sitä yleensä virassaolevan piispan vaakuna. Kun piispanvirka on täyttämättä, istuimella ei istu kukaan (Ns. sedisvakanssi, aika jolloin paavin tai piispan istuin on vailla haltijaa eli sede vacante). Kun uusi piispa vihitään virkaansa, hänet saatetaan silloin ensimmäistä kertaa istumaan istumeillaan

Helsingin Pyhän Henrikin katedraalin piispanistuimessa on Suomen apostolisen vikaarikunnan eli nykyisen hiippakunnan edeltäjän ensimmäisen piispan Michael Buckxin vaakuna.

Ortodoksinen kirkko

Piispan istuin, niin sanottu Korkea Istuin, Helsingin Uspenskin katedraalissa

Ortodoksisessa kirkossa fyysinen piispanistuin eli katedra (lat. cathedra, käsinojallinen tuoli) eli "korkea paikka" symboloi piispan valtaa. Katedra siirtyi keisareilta piispoille 400-luvulla. Siitä tulee sana katedraali eli tuomiokirkko, piispan ja hiippakunnan pääkirkko, jossa on katedra. Istuin on alttarin itäreunan puoliympyrää muistuttavassa ulkonemassa (apsis). Tuomiokirkossa on toinenkin fyysinen piispanistuin, kreikkalaisilla eteläseinustalla ja slaavilaisessa käytännössä keskiosassa. Luostarin johtajan istuin voi olla samantapainen.

Alttarin perällä, alttari-ikonin alla oleva Korkea Istuin on myös joissain tavallisissa kirkoissa ja joissakin tsasounissa. Sillä piispa istuu epistolaa luettaessa. Istumisen ajaksi piispa riisuu omoforinsa.

Kirkkosalissa olevaa toista, aidattua korkeaa istuinta, jollainen on mm. Kuopion katedraalissa, käytetään lähinnä silloin, kun piispa on läsnä palveluksessa, mutta ei osallistu sen toimittamiseen. Tällä istuimella käytetään myös, Korkeasta Istuimesta poiketen, omoforia.

Palvelusta toimittaessaan piispa yleensä seisoo keskellä kirkkoa olevalla erillisellä korokkeella.

Luterilaiset kirkot

Luterilaisissa kirkoissa ei yleensä ole käytetty piispanistuinta, vaan kyseessä on eräänlainen menneisyyttä kunnioittamaan pyrkivä nimike (piispanistiuin), joka tarkoittaa että kyseinen kirkko tai kaupunki on hiippakunnan piispan kotipaikka.

Tallinnan tuomiokirkon Viron arkkipiispan istuin kirkon kuorissa

Viime vuosien kuluessa on joihinkin luterilaisiin tuomiokirkkoihin hankittu piispanistuin. Esimerkiksi Ruotsin kirkossa on piispanistuin nykyään Tukholman, Luulajan, Strängnäsin, Göteborgin ja Linköpingin tuomiokirkoissa. Linköpingin piispanistuin on vuodelta 1999 ja sen on suunnitellut huonekaluarkkitehti Mats Thiselius. Puisen istuimen sivuilla on kaiverrettu teksti Episcopus linkopiensis.

Göteborgin tuomiokirkon vanha piispan ja hänen perheensä penkki.

Joissakin vanhoissa luterilaisissa kirkoissa on niin sanottuja piispantuoleja eli kuoriin tai varsinaisten penkkirivien eteen sijoitettuja istuimia, jotka on tarkoitettu vierailevan piispan ja hänen puolisonsa tai piispanperheen paikoiksi silloin, kun he ovat läsnä vain osallistumassa palvelukseen. Tosin monet piispojen puolisot eivät ole käyttäneet niitä jos ovat jääneet yksin istumaan tällaiseen vaan vetäytyneet kaikessa hiljaisuudessa kirkkokansan joukkoon.