Pihlajajoki (Kuhmoinen)
| Pihlajajoki tai myös Pihlajakoski |
|
|---|---|
 Pihlajakoski laskee Isosta Pihlajajärvestä takana näkyvään Päijänteeseen. |
|
| Maat | Suomi |
| Maakunnat | Pirkanmaa |
| Kunnat | Kuhmoinen |
| Vesistöalue ja valuma-alueen tietoja | |
| Päävesistöalue | Kymijoen vesistö (14) |
| Valuma-alue | Iso−Pihlajajärven v−a (14.225) |
| Pinta-ala | 65,23 km² [1] |
| Järvisyys | 10,49 % [1] |
| Pääuoman pituus | yli 15 km [2][a] |
| Pääuoman osuudet | Pihlajajoki ←Iso Pihlajajärvi ←Sääksoja ←Iso Sääksjärvi |
| Joen uoman kohteita | |
| Alkulähde | Iso Pihlajajärvi, Pihlajakoski [3] |
| Laskupaikka | Päijänne, Pihlajakoski [4] |
| Mittaustietoja | |
| Lähdekorkeus | 87,5 m [3] |
| Laskukorkeus | 78,3 m [4] |
| Korkeusero | 9,2 m [5] |
| Pituus | 0,89 km [2] |
| Kaltevuus | 10,34 m/km |
| Keskivirtaama | 0,6 m³/s [6] |
| Muuta | |
|
[ Muokkaa Wikidatassa ] [ ohje ]
|
|
Pihlajajoki, mutta usein myös Pihlajakoski, on Pirkanmaalla Kumoisten Pihlajakoskella virtaava noin 900 metriä pitkä joki, joka muodostaa valuma-alueensa yli 15 kilometriä pitkän pääuomansa alajuoksun osuuden.[4][7][8][9][10]
Joen kulku
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pihlajajoki alkaa Ison Pihlajajärven itäpäästä, jossa se virtaa mutkitellen Kompanmäen ja Miilumäen välisessä jyrkästi laskevassa laaksossa. Joella on pituutta 890 metriä (myös 990 metriä [5]) ja sillä pudotusta 9,2 metriä. Kummallakin jokeen viettävällä rinteellä on hieman peltomaata ja tasaisilla alueilla sijaitsee Pihlajakosken kylän asutusta. Tiet seuraavat jokea ylempänä rinteillä. Joessa on kaksi koskialuetta. Niitä on kutsuttu Yläkoskeksi ja Alakoskeksi, mutta niiden rinnalla on Yläkoskesta käytetty myös nimeä Sahakoski, ja Alakoskesta nimeä Myllykoski.[8] Yläkoskella on pudotusta 1,7 metriä. Kosken niskalla on sijainnut säännöstelypato, jolla on säännöstelty Isoa Pihlajajärveä. Joen kautta on myös uitettu tukkirännejä myöten tukkipuuta Päijänteelle. Alemman kosken pudotus on 2,0 metriä ja koskessa on toiminut vesimylly, vesisaha ja vesivoimalaitos.[6] Heti joensuussa sijaitsee kylän satama ja täällä joen ylittää yhdystie 16981. Myös yläjuoksulla on silta.[4]
Historiaa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kylän perimätiedon mukaan ensimmäinen vesimylly on toiminut jo 1600-luvulla ja se kuului Pihlajalahden maatalolle. Loviisan kaupungin liikemiehet alkoivat 1840-luvulla etsiä Päijänteeltä puutavaran sahaustoiminnalle sopivia rantoja. He vuokrasivat vuonna 1846 paikallisilta maa-alueen ja Alakosken. Siihen hankittiin Fiskarsin konepajalta sahauslaitteet ja vesivoimalla toimiva vientisaha valmistui vuonna 1851. Sahaustoiminta alkoi vuonna 1852 ja päättyi 1894. Sahatavara lastattiin omassa satamassa ja laivattiin ensin purjelaivoilla ja sitten höyrylaivoilla Anianpellolle, josta se päätyi lopulta merenrannikolle. Puutavaraa myytiin esimerkiksi Espanjaan asti.[8][10]
Paikalliset perustivat vuonna 1905 entisen sahan tilalle pienemmän sahan kotitarvesahausta varten. 1920-luvulla vesimylly toimi tullimyllynä, jonka omisti viiden paikallisen talon muodostama lahko. Myllyn yhteydessä toimi vesivoimalaitokseksi miellettävä sähkögeneraattori, jolla tuotettiin sähköä läheisiin rakennuksiin.[11] Sahayhtymä ja myllylahko yhdistyivät vuonna 1948 muodostaen Pihlajakosken mylly- ja sahaosakeyhtiön, joka toimi vuoteen 1955 asti. Silloin sen toiminnot siirtyivät yksityiseen omistukseen. Myllyn rauniot sijaitsevat edelleen kylän keskustassa ja sahan rauniot ovat jääneet 1990-luvun alun lopettamisen jälkeen paikoilleen. Sen raamisahasta on tehty muistomerkki, joka on vuonna 2003 pystytetty kylän satamaan.[8][10]
Luontoarvoja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pihlajajoesta on vuonna 2001 purettu uittolaitoksen laitteet sekä Saha- ja Myllykosken osakeyhtiön padot. Yläjuoksulla sijannut säännöstelypato on purettu ja muutettu pohjapadoksi. Joessa on kaksi koskialuetta, joiden yhteispinta-ala on 1 190 neliömetriä. Jokeen on istutettu (kotiutettu) taimenenpoikasia 1990-luvulla ja myöhemmin vielä 2012. Istutuksien onnistumista on yläkoskella kokeiltu sähkökalastuksella vuosina 2011 ja 2018, mutta niitä ei ole silloin tavattu.[5]
Iso-Pihlajajärven valuma-alue
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pääartikkeli: Iso-Pihlajajärven valuma-alue
Pihlajakoski sijaitsee Kymijoen vesistön (14) Suur-Päijänteen alueella (14.2) sijaitsevassa Päijänteen alueessa (14.22), jossa se on Iso-Pihlajajärven valuma-alueen laskujoki. Sen valuma-alueen pinta-ala on noin 76 neliökilometriä ja järvisyys noin 11 %. Se sijaitsee kokonaan Kuhmoisissa. Valuma-alueen vesireittiä kutsutaan Pihlajakosken vesireitiksi ja siihen kuuluu Pihlajakoski, Iso Pihlajajärvi, Sääksoja ja Iso Sääksjärvi.[1][7][4]
Huomioita
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Pääuoman ja sen pituuden määrittäminen on selostettu artikkelin Iso-Pihlajajärven valuma-alue kappaleessa Pääoman kulun ja pituuden määritys.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Rautkivi, Raita: Kosket kylän keskellä: tutkimus muistamisesta, kyläyhteisöstä ja vesivoimasta Kuhmoisten Pihlajakoskella (PDF) (Pro Gradu -tutkielma) urn.fi. 2010. Viitattu 3.4.2023.
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Ekholm, Matti: Suomen vesistöalueet. (Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja – Sarja A 126) Helsinki: Vesi ja Ympäristöhallitus, 1993. ISBN 951-47-6860-4
- ↑ a b Iso-Pihlajajärven valuma-alue Karttaikkuna. Paikkatietoikkuna. Viitattu 3.4.2023.
- ↑ a b Pihlajajoki, alkulähde (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 3.4.2023.
- ↑ a b c d e Pihlajajoki, suisto (sijainti maastokartalla) Karttapaikka. Helsinki: Maanmittauslaitos. Viitattu 3.4.2023.
- ↑ a b c Havumäki, Matti & Ranta, Tomi: Päijänteen järvitaimenen tila ja tulevaisuus (PDF) (sivut 15–16) 2018. Keski-Suomen kalatalouskeskus ry & Hämeen kalatalouskeskus. Viitattu 30.3.2023.
- ↑ a b Koski-inventointi, s. 64–65. (raportti 188) Helsinki: Vesihallitus, 1980. ISBN 951-46-4852-8 ISSN 0355-0745 Teoksen verkkoversio (PDF) (viitattu 3.4.2023).
- ↑ a b Iso-Pihlajajärven valuma-alue (14.225) Järvi-meriwiki. Suomen ympäristökeskus. Viitattu 3.4.2023.
- ↑ a b c d Rautkivi, Raita: Kosket kylän keskellä : tutkimus muistamisesta, kyläyhteisöstä ja vesivoimasta Kuhmoisten Pihlajakoskella, Pro Gradu -tutkielma, 2010, s.19–34, viitattu 3.4.2023
- ↑ Rautkivi, Raita: Kosket kylän keskellä : tutkimus muistamisesta, kyläyhteisöstä ja vesivoimasta Kuhmoisten Pihlajakoskella, Pro Gradu -tutkielma, 2010, s.26, 30, 69, viitattu 3.4.2023
- ↑ a b c Historiaa wonkamies.fi. Ravintola Wonkamies. Viitattu 3.4.2023.
- ↑ Rautkivi, Raita: Kosket kylän keskellä : tutkimus muistamisesta, kyläyhteisöstä ja vesivoimasta Kuhmoisten Pihlajakoskella, Pro Gradu -tutkielma, 2010, s.65–66, viitattu 3.4.2023
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Pihlajakoski, Notskilla
- Pihlajakoski - poukama Päijänteellä