Pihakrassi

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Pihakrassi
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Lahko: Brassicales
Heimo: Ristikukkaiskasvit Brassicaceae
Suku: Krassit Lepidium
Laji: ruderale
Kaksiosainen nimi

Lepidium ruderale
L.

Katso myös

  Pihakrassi Wikispeciesissä
  Pihakrassi Commonsissa

Pihakrassi (Lepidium ruderale) on ristikukkaiskasvien (Brassicaceae) heimoon, krassien (Lepidium) sukuun kuuluva kasvilaji. Se on matalakasvuinen, kapealehtinen ja yleensä runsaasti haarova kasvilaji. Koko kasvi tuoksuu voimakkaasti ja tuoksua on toisinaan kuvattu epämiellyttäväksi. Pihakrassi on tavallisimmin yksivuotinen.[1]

Pihakrassi voi kasvaa noin 20 cm korkeaksi ja sen varsi on kalju tai lyhytkarvainen. Alimmat lehdet ovat pariliuskaisia ja ne karisevat pois varhain. Ylemmät lehdet ovat kapeansuikeita ja ehytreunaisia. Pihakrassin kukissa ei ole terälehtiä ja niissä on ainoastaan kaksi hedettä. Pihakrassi kukkii kesäkuusta elokuulle. Pihakrassin hedelmät ovat pieniä, munanmuotoisia lituja, jotka ovat tavallisesti vain 2 mm pitkiä.[1]

Pihakrassi muistuttaa jonkin verran muita krassilajeja ja se sekoitetaan usein ratakrassiin (Lepidium densiflorum). Ratakrassin kukinto on kuitenkin tiiviimpi ja ratakrassi ei tuoksu samaan tapaan kuin pihakrassi. Rikkakrassi (Lepidium neglectum) eroaa pihakrassista litujen muodon sekä tuoksun perusteella. Muilla krassilajeilla, joihin pihakrassin voisi sekoittaa, on yleensä suuremmat lidut kuin pihakrassilla.[1]

Pihakrassi kasvaa katujen ja teiden varsilla sekä erilaisilla joutomailla[1]. Suomessa pihakrassia tavataan siellä täällä eri puolilla maata, lähinnä eteläisen Suomen isoimpien kaupunkien alueilla[2]. Viime aikojen havainnoista pohjoisimmat pihakrassihavainnot Suomessa ovat Oulusta[2].

Pihakrassin tieteellisen nimen lajinimi (ruderale) tulee latinan sanasta rudera (suom. raunio), mikä viittaa lajin kasvupaikkoihin erilaisilla ihmisvaikutteisilla paikoilla, kuten ruderaattialueilla[1].

  1. a b c d e Den virtuella floran: Gatkrassing (Lepidium ruderale) Den virtuella floran. 1997. Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 5.9.2019. (ruotsiksi)
  2. a b Raino Lampinen & Tapani Lahti: Kasviatlas 2018: Pihakrassi (Lepidium ruderale) Kasviatlas. Luonnontieteellinen keskusmuseo. Viitattu 5.9.2019.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]