Pierre Charles L’Enfant
Pierre Charles L’Enfant (2. elokuuta 1754 Pariisi, Ranska – 14. kesäkuuta 1825 Prince Georgen piirikunta, Maryland, Yhdysvallat)[1] oli ranskalaissyntyinen arkkitehti ja kaupunkisuunnittelija, joka laati Yhdysvaltain pääkaupungin Washingtonin asemakaavan vuonna 1791.
Varhaisempi ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]L’Enfant opiskeli vuodesta 1771 taiteilijaisänsä johdolla Académie royale de peinture et de sculpture -taideakatemiassa Pariisissa. Hän hankki myös insinöörin ja sotilaan koulutuksen. Vuonna 1777 hän matkusti Amerikkaan ja värväytyi vapaaehtoisena siirtokuntien armeijaan, jonka riveissä hän osallistui Yhdysvaltain vapaussotaan. Hän tapasi sodan aikana ylipäällikkö George Washingtonin ja sai sodan päättyessä vuonna 1783 pioneerijoukkojen majurin arvon. L’Enfant suunnitteli vapaussodan veteraanien perustaman Society of the Cincinnati -seuran tunnusmitalin.[1][2][3] Käväistyään Ranskassa hän asettui vuonna 1784 New Yorkiin, jossa hän työskenteli arkkitehtina.[1][3] L’Enfant suunnitteli vuosina 1788–1789 toteutetut New Yorkin vanhan kaupungintalon muutostyöt uudeksi Yhdysvaltain kongressin parlamenttitaloksi, Federal Halliksi. Hän käytti rakennuksessa symbolisia ornamentteja, kuten tähtikoristeita julkisivupylväiden kapiteeleissa.[2][1] Päätykolmioon veistettiin kolmeatoista nuolta pitelevä kotka ja sen alapuoliseen friisiin kolmetoista tähdin koristeltua metooppia edustamaan kolmeatoista siirtokuntaa.[2]
Washingtonin kaupunkisuunnittelijana
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kongressin päätettyä perustaa nuorelle valtiolle kokonaan uuden pääkaupungin Potomac-joen rannalle presidentti Washington palkkasi vuonna 1791 L’Enfantin laatimaan sille asemakaavan. L’Enfantin suunnitelma perustui ruutukaavaan, mutta nelikulmaisten kortteleiden koko ja muoto vaihtelivat ja katuruudukkoa leikkasivat vinottaiset pääkadut, avenuet. Niiden leikkauskohdissa oli aukioita, joihin voisi sijoittaa muistomerkkejä ja suihkulähteitä. Kaupungin kahtena napana toimivat kongressin rakennus Capitol ja presidentin virka-asunto Valkoinen talo.[1] Lisäksi keskusakselina toimi pitkä suorakulmainen National Mall -puisto. L’Enfantin suunnitelma perustui kunnianhimoiseen oletukseen, että Washingtonista kasvaisi Euroopan pääkaupunkien veroinen metropoli.[4] Asemakaavan todennäköisiä innoittajia olivat André Le Nôtren suunnittelema Versailles’n palatsin puisto Ranskassa, Christopher Wrenin ja John Evelynin jälleenrakennussuunnitelmat suuren palon jälkeisessä Lontoossa sekä Rooman vuoden 1585 uudisrakentamissuunnitelma.[1][3]
L’Enfant riitautui pian Washingtonin päättäjien kanssa. Pahaa verta herätti varsinkin hänen määräyksensä purkaa tunnetun poliitikon Daniel Carrollin talo erään avenuen tieltä.[1] Maakeinottelijoita pelännyt L’Enfant oli myös haluton julkistamaan kaupungin tonttikarttaa, joten tonttien myymisen aloittamiseksi se jouduttiin lopulta tilaamaan maanmittari Andrew Ellicottilta, jonka laatima kaava perustui L’Enfantin suunnitelmaan vähäisin muutoksin.[4] Presidentti Washington erotti hankalaksi käyneen L’Enfantin jo vuonna 1792. L’Enfant vaati tekemästään työstä korvauksena 95 500 dollaria, mutta kongressi päätti maksaa hänelle vain 3 800 dollaria.[1] L’Enfantin kaupunkisuunnitelmaa toteutettiin 1800-luvulla Washingtonissa vaihtelevasti, mutta vuonna 1901 asetettu kaupunkisuunnittelukomissio palautti sen uudelleen suunnittelun lähtökohdaksi ja se saatiin pääosin toteutettua.[4]
Myöhemmät vaiheet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]L’Enfantin myöhempi ura oli täynnä hänen oman käytöksensä aiheuttamia vastoinkäymisiä. Washingtonin jälkeen hän sai 1792 suunniteltavakseen Patersonin teollisuuskaupungin, mutta sai pian potkut ylitettyään käytössä olleen budjetin.[3] Hän suunnitteli pankkiiri Robert Morrisille suuren kaupunkitalon Philadelphiaan (Morris House). Sitä alettiin rakentaa 1794, mutta Morrisin ajauduttua taloudellisiin vaikeuksiin hanke ei koskaan valmistunut.[2][1] L’Enfant pyydettiin vuonna 1794 suunnittelemaan Fort Mifflinin linnaketta ja vielä vuonna 1812 Fort Washingtonia, mutta hän joutui kummallakin kerralla pian erotetuksi.[3] Hän eli myöhemmät vuotensa köyhyydessä ja asui vuodesta 1815 Marylandissa ystävänsä omistamalla Green Hill -nimisellä tilalla lähellä Bladensburgia.[3][1] Kuoltuaan hänet haudattiin sinne.[3] Vuonna 1909 hauta siirrettiin Arlingtonin hautausmaalle Washingtoniin ja kongressi pystytti hänelle hautamuistomerkin.[1]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e f g h i j k Pierre Charles L'Enfant (englanniksi) Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 7.4.2019.
- ↑ a b c d Pierre Charles L'Enfant (englanniksi) Encyclopedia of World Biography (2010), Yourdictionay.com. Viitattu 12.4.2019.
- ↑ a b c d e f g Pierre Charles L'Enfant (englanniksi) American Revolution Reference Library (2000), Encyclopedia.com. Viitattu 12.4.2019.
- ↑ a b c Kenneth R. Fletcher: A Brief History of Pierre L’Enfant and Washington, D.C. (englanniksi) Smithsonian.com 30.4.2008. Viitattu 12.4.2019.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Pierre Charles L’Enfant Wikimedia Commonsissa
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Tieteilijät | |
| Taiteenala | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
