Pierre Balmain
Pierre Balmain (18. toukokuuta 1914 Saint-Jean-de-Maurienne, Ranska – 29. kesäkuuta 1982 Pariisi) oli ranskalainen muotisuunnittelija.[1]
Hänet tunnettiin erityisesti 1960- ja 1970-luvuilla monien kuninkaallisten, ruhtinattarien ja näyttelijöiden suosimana, konservatiivisen tyylin muotitaiteilijana.[2][3]
Suku ja koulutus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pierre Alexandre Claudius Balmainin isä oli kangastukkuri, joka kuoli pojan ollessa 7-vuotias. Hänen äitinsä Françoise piti sisarensa kanssa muotiputiikkia nimeltä Galeries Parisiennes ja puki poikansa kuin pienen prinssin, jolla oli paašikampaus. Pierre kävi koulua Chambéryssa, ja vietti viikonloppuja setänsä luona kylpyläkaupunki Aix-les-Bainsissa, jossa hänen kiinnostuksensa haute couture-muotiin herättivät siellä nähdyt seurapiirinaiset. [4]
Äiti haaveili pojasta tulevan laivaston lääkäri, mutta poika lähti opiskelemaan arkkitehtuuria École des Beaux-Arts'iin vuonna 1933 ja meni töihin Edward Molyneux’n muotitaloon vuonna 1934. Hän teki muotipiirrustuksia myös Redfernin muotitalon suunnittelija Robert Piguet'lle. Hän työskenteli Lucien Lelongin muotitalossa 1930-luvun lopulla ja 1940-luvun alussa yhdessä Christian Diorin kanssa sekä teki Lelongille kokoelmia yhteistyössä vuosina 1940–1946.[5][1][4]
Muotihuone
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Toisen maailmansodan jälkeen Balmain perusti nimeään kantavan muotihuoneen, jonka rahoitukseen osallistui muun muassa Pariisissa asunut yhdysvaltalainen kirjailija Gertrude Stein. Balmainin muotitalo oli välitön menestys, ja sen vaatteille oli ominaista erinomainen laatu, erityisesti iltapuvussa, joissa naisellisuus yhdistyi vaikuttavaan eleganssiin. Pariisista muotitalo laajeni kymmenen vuotta myöhemmin sivuliikkeisiin New Yorkiin ja Caracasiin. Tuotevalikoimaa laajennettin ja Balmain-nimellä myytiin käsinommeltujen iltapukujen lisäksi myös erilaisia asusteita, matkalaukkuja ja hajuvesiä.[2][3][1]
Hänen asiakkaisiinsa kuuluivat Thaimaan kuningatar Sirikit, Belgian Fabiola ja filmitähdet Marlene Dietrich, Katharine Hepburn, Ingrid Bergman, Brigitte Bardot ja Sophia Loren[2][3] sekä Windsorin herttuatar, Gertrude Stein ja Alice B. Toklas.[1]
Balmainin ensimmäinen parfyymi oli Vent Vert (”Vihreä tuuli”), ja suurimmaksi menestykseksi nousi Jolie Madame (1953). Hajuvedet Balmain myi vuonna 1960 Revlonille, joka jatkoi tuoksuissa Balmainin nimen käyttöä. Balmain lisensioi tuotemerkkiään myös muissa tuoteryhmissä niin, että hänen kuollessaan vuonna 1982 Balmain-merkkisiä tuotteita valmisti noin 130 yritystä eri puolilla maailmaa.[3]
Arkkitehtuuri jäi Pierre Balmainin elinikäiseksi harrastukseksi, ja hänellä oli osittain itse suunnittelemansa talo muun muassa Elban saarella, Firenzessä, Normandiassa ja Marrakeshissä.[2] Hän sanoi: "”Reagoin usein kuin arkkitehti ja ajattelen kuin arkkitehti. Arkkitehdin ja couturierin (muotitaiteilijan) välillä on varmasti valtava määrä yhteistä perustaa."[4]
Hän julkaisi muistelmansa (engl. My Years and Seasons) vuonna 1964. Vuonna 1978 hänelle myönnettiin Ranskan Kunnialegioonan arvo.[1]
Perintö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pierre Balmainin assistenttina toimi 25 vuotta hänen tanskalainen kumppaninsa[4] Erik Mortensen, joka johti muotitaloa Pierre Balmainin kuoleman vuonna 1982 jälkeen vuoteen 1990 asti.[2][3] Vuonna 2016 Balmain-muotitalo siirtyi noin 500 miljoonalla eurolla Qatarin emiirin omistamalle yhtiölle, jolla on myös muita muotimerkkejä kuten Valentino.[6]
Balmainille myönnettin postuumisti Dé d´Or (Kultainen sormustin) eli Ranskan muotialan arvostetuin palkinto parhaasta haute couture kokoelmasta heinäkuussa 1982.[4]
Pierre Balmain mainitaan Peter Sarstedtin vuoden 1969 hitissä ”Where Do You Go To (My Lovely)?”[7] ja Hectorin siitä tekemässä suomennoksessa ”Kuningatar”: Kaikki vaatteesi tehnyt on Balmain / niissä kimmeltää helmet kuin jää...[8].
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d e Pierre Balmain | Fashion Designer, Haute Couture & Parisian | Britannica www.britannica.com. Viitattu 2.5.2024. (englanniksi)
- ↑ a b c d e Kuolleita: Muotisuunnittelija Pierre Balmain. Helsingin Sanomat, 30.6.1982, s. 16. Näköislehden aukeama (tilaajille).
- ↑ a b c d e Morris, Bernadine: Pierre Balmain Is Dead at 68; Designer of Women's Clothes The New York Times. 30.6.1982. Viitattu 18.9.2018. (englanniksi)
- ↑ a b c d e Pierre Balmain - Voguepedia web.archive.org. 22.1.2014. Arkistoitu 22.1.2014. Viitattu 2.5.2024.
- ↑ Dior, Christian: Christian Dior And I. E. P. Dutton & Company, Inc New York 1957, s. 260
- ↑ Roberts, Andrew: Valentino’s Qatari Owners Acquire Balmain Bloomberg. 22.6.2016. Viitattu 18.9.2018. (englanniksi)
- ↑ Steyn, Mark: Where Do You Go To (My Lovely)? Steyn's Song of the Week Steyn Online. 7.5.2017. Mark Steyn Enterprises (US) Inc.. Arkistoitu 10.1.2019. Viitattu 18.9.2018. (englanniksi)
- ↑ Kuningatar Lyrics Flashlyrics.
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Pierre Balmain Wikimedia Commonsissa
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Tieteilijät | |
| Taiteenala | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
