Piero Gros
Mitalit | |||
---|---|---|---|
Piero Gros | |||
Maa: Italia | |||
Miesten alppihiihto | |||
Olympialaiset | |||
Kultaa | Innsbruck 1976 | pujottelu | |
MM-kilpailut | |||
Hopeaa | Garmisch- Partenkirchen 1978 |
pujottelu | |
Pronssia | St. Moritz 1974 | suurpujottelu |
Piero Gros (s. 30. lokakuuta 1954 Sauze d’Oulx, Italia) on italialainen uransa lopettanut alppihiihtäjä. Hän voitti pujottelun olympiakultaa vuoden 1976 talviolympialaisissa Innsbruckissa oltuaan toisessa laskussa yli sekunnin muita nopeampi.[1][2]
Gros kilpaili ensimmäisen kerran alppihiihdon maailmancupissa joulukuussa 1972 ollessaan 18-vuotias[1]. Hän voitti tuolla kaudella kaksi osakilpailua. Seuraavana talvena eli kaudella 1973–1974 hän voitti kokonaiskilpailun, ja Sankt Moritzin MM-kilpailuissa 1974 hän saavutti pronssia suurpujottelussa[1]. Neljä vuotta myöhemmin Garmisch-Partenkirchenin MM-kilpailuissa 1978 hän saavutti pujottelussa hopeaa johdettuaan kisaa ensimmäisen laskun jälkeen[1]. Schladmingin MM-kilpailuissa 1982 hän sijoittui pujottelussa vielä kuudenneksi[1].
Gros voitti uransa aikana maailmancupissa yhteensä 12 osakilpailua, joista 7 suurpujottelussa ja 5 pujottelussa.[3] Hän lopetti uransa vuonna 1982. Vuosina 1985–1990 hän toimi Sauze d'Oulx'in alkuperäiskommuunin johtajana ja urheilukommentaattorina muun muassa RAI:lle.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Arponen, Antti O.; Hannus, Matti; Honkavaara, Aarne; Leinonen, Kimmo; Mäki-Kuutti, Tarmo; Raatikainen, Voitto; & Raevuori, Antero: Talviurheilun tähdet, s. 364. WSOY, 1986. ISBN 951-0-13095-8
- Piero Grosin olympiasijoitukset Sports Reference LLC. Arkistoitu 30.1.2010. Viitattu 19.7.2011. (englanniksi)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]1948: Edi Reinalter | 1952: Othmar Schneider | 1956: Toni Sailer | 1960: Ernst Hinterseer | 1964: Josef Stiegler | 1968: Jean-Claude Killy | 1972: Francisco Fernández Ochoa | 1976: Piero Gros | 1980: Ingemar Stenmark | 1984: Phil Mahre | 1988: Alberto Tomba | 1992: Finn Christian Jagge | 1994: Thomas Stangassinger | 1998: Hans Petter Buraas | 2002: Jean-Pierre Vidal | 2006: Benjamin Raich | 2010: Giuliano Razzoli | 2014: Mario Matt | 2018: André Myhrer | 2022: Clément Noël |