Pieles
Pieles on vanhassa suomalaisessa maatalouskulttuurissa varsinkin Itä-Suomessa käytetty heinien, lehdeksien, olkien, puimattoman viljan ja turpeiden säilytyskasa silloin, kun käytössä ei ollut latoa. Tavallisinta oli heinien säilyttäminen talven ajan pieleksessä, johon niitä koottiin monta kuormaa. Pieles oli pitkänomainen riukuteline, jota tukivat keskellä pystypuut ja molempiin päihin lyöty yksi tai useampi pystyseiväs. Yleensä pieles tehtiin ylöspäin leveneväksi ja tuettiin vielä sivuilta erimittaisilla seipäillä. Yläpinta oli tavallisesti katonharjan tapaisesti suippeneva ja se saatettiin peittää oljilla tai kuusen oksilla tai asettaa vain riukuja painoksi. Jos säilöön pantu materiaali haluttiin suojata laiduntavilta eläimiltä, koko pieles tuli ympäröidä puuaidalla.[1][2][3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Iso tietosanakirja. (Osa 9, palstat 1356–1357, hakusana pieles) Helsinki: Otava, 1935.
- ↑ Vuorela, Toivo: Suomalainen kansankulttuuri, s. 215. (3. painos) Helsinki: WSOY, 1983. ISBN 951-0-07191-9
- ↑ Nykysuomen sanakirja. (Hakusana pieles) Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1951–1961.