Pianosonaatti nro 1 (Schumann)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Robert Schumann sävelsi ensimmäisen pianosonaattinsa fis-mollissa (op. 11) vuosina 18331835. Teos koostuu kahdesta pitkästä osasta, joiden väliin jää kaksi lyhyttä osaa. Schumann julkaisi sonaatin alter egojensa nimillä Florestan ja Eusebius. Teoksen neljännessä osassa, rondossa, kuullaan vaihtelua, joka oletettavasti ilmentää säveltäjän alter egojen luonteita; Florestan on levoton ja Eusebius pohtiva. Sonaatista on käytetty lisänimeä "Suuri".[1]

  1. Introduzione (un poco adagio) – Allegro vivace
  2. Aria: Senza passione, ma espressivo
  3. Scherzo ed Intermezzo: Allegrissimo
  4. Finale: Allegro un poco maestoso

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tämä musiikkiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.