Pia Andell

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Pia Andell
Henkilötiedot
Syntynyt31. joulukuuta 1964 (ikä 59)
Turku
Kansalaisuus Suomi
Ammatti elokuvaohjaaja, käsikirjoittaja ja tuottaja
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Pia Andell (s. 31. joulukuuta 1964 Turku[1][2]) on suomalainen elokuvaohjaaja, käsikirjoittaja ja tuottaja[1]. Hänet tunnetaan muun muassa dokumenttielokuvista Hetket jotka jäivät (2005),[3][4] Göringin sauva (2010)[5] ja lyhytelokuvasta Matchen (2018)[6]. Teatterilevityksessä Andellin elokuvista ovat olleet dokumenttielokuva Mesenaatti[7] ja lyhytelokuva Levyt ja valokuvat.

Koulutus ja ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Andell on valmistunut taiteen maisteriksi Taideteollisesta korkeakoulusta elokuvataiteen osastolta vuonna 1992 ja yhteiskuntatieteiden maisteriksi Tampereen yliopistosta tiedotusopin laitokselta 1994.

Andell on työskennellyt tuottajana Yleisradion dokumenttiohjelmissa ja tuotantoneuvojana Suomen elokuvasäätiössä[8] ja AVEK - Audiovisuaalisen kulttuurin edistämiskeskuksessa[9]. Andell on Dokumenttikilta ry:n perustajajäseniä[10]. Pia Andellin ja Mina Laamon dokumentaarinen installaatio Four Trick Pony oli esillä Turun Taidemuseon näyttelyssä 27.11.2020-21.03.2021[11]. Monikanavainen videoinstallaatio Four Trick Pony on poeettinen tutkielma elämän kertomuksellisuuden harhaanjohtavuudesta[12].

Tunnustuksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • FIAT/IFTA Television Archive Award teoksella Père Lachaise-Necropolis, 1997[13]
  • tuomariston erikoispalkinto Pärnun kansatieteellisen elokuvan festivaaleilla 1999 elokuvalle Laiva[14]
  • The Banff World Television Festival, Special Jury Award teoksella Y in Vyborg (Hetket jotka jäivät), 2006[15]
  • Vuonna 2010 Andell sai Tampereen elokuvajuhlilla kotimaisen kilpailun yli 30 minuuttisten elokuvien sarjan pääpalkinnon[16] elokuvalla Göringin sauva.
  • Levyt ja valokuvat: Paras pohjoismainen fiktio [17] (Minimalen, Norja), Paras elokuva [18] (Baltic Sea Short Film Competition, Suomi).
  • Mesenaatti: Pääpalkinto [19] (Arktisen upeeta - Pohjoismaisen elokuvan festivaali).
  • Best Short Film 2019 (Matchen), Weyauwega International Film Festival[20]
  • Best Nordic Short Film 2021 (Rekonstruktio), Nordic Film Festival, New York, USA[21]

Filmografia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ohjaukset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Kaksi tapaa lähestyä kotia, 1992.
  • Elämä kaksosena, 1994.
  • Cinema Paris 1937 - Viattomuus vaarassa, 1995.
  • Pére Lachaise - Nekropolis, 1996.
  • Isoisä Durovin ihmemaa, 1997.
  • Laiva, 1999.
  • Pieni elokuva sisaruussuhteista, 2001.
  • Kane ja Allu, 2003.
  • 8mm katse -sarja: Veljeshiihto, Pappa, Yrjö Hyrkkäsen elämää, Mirri ja Y, Marketti, 2004.
  • Maailmassa, 2004.
  • Hetket jotka jäivät, 2005.
  • Leikki, 2008.
  • Göringin sauva, 2010.
  • Havahtuminen - Otto Mäkilän uneksittu ja ajateltu maailma, 2011.
  • Matkustaja, 2012.
  • Mesenaatti, 2013.
  • Levyt ja valokuvat, 2015.
  • Pysähdys, 2016.
  • Matchen, 2018.
  • Four Trick Pony, 2020.
  • Rekonstruktio, 2021.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Pia Andell Elonetissä.
  2. ↑ Pajala, Lasse; Lagerbohm, John; Strengell-Silainen, Ulla: Kuka kukin on 2011. Kustannusyhtiö Otava, 2011. ISBN 9789511247128
  3. ↑ Tiikkaja, Samuli: Hetket jotka jäivät -dokumentti palkittiin Kanadassa Helsingin Sanomat. 14.6.2006. Viitattu 24.10.2020.
  4. ↑ IDFA: Y in Vyborg Filmkommentaren. 22.11.2019. Viitattu 24.10.2020. (englanniksi)
  5. ↑ Parkkari, Jukka: Harvinaista kuvamateriaalia: Dokumentti kertoo Marskin kiusallisesta vierailusta Saksaan Suomen Kuvalehti. 14.1.2011. Viitattu 24.10.2020.
  6. ↑ Römpötti, Harri: Lyhytelokuva Matsi on psykologinen draama, jossa riittää kierrettä kuin jännärissä Helsingin Sanomat. 3.1.2019. Viitattu 24.10.2020.
  7. ↑ Virtanen, Leena: Mesenaatti-dokumentti on hieno pala suomalaista kulttuurihistoria Helsingin Sanomat. 13.6.2013. Viitattu 24.10.2020.
  8. ↑ Ylänen, Leena: Elokuvasäätiö palkkasi kaksi tuotantoneuvojaa Helsingin Sanomat. 27.10.1999. Viitattu 24.10.2020.
  9. ↑ Lehtonen, Veli-Pekka: Andell ja Tikka Avekin uudet tuotantoneuvojat Helsingin Sanomat. 11.5.2008. Viitattu 24.10.2020.
  10. ↑ Dokumenttikillan 20-vuotisjuhlaseminaaria vietettiin Nuuksiossa Dokumenttikilta. 27.4.2016. Arkistoitu 27.4.2016. Viitattu 18.11.2020.
  11. ↑ Pia Andell & Mina Laamo – Four Trick Pony Turun Taidemuseo. Viitattu 24.10.2020.
  12. ↑ Mäkelä, Maria; Björninen, Samuli; Hämäläinen, Ville; Karttunen, Laura; Nurminen, Matias; Raipola, Juha; Rantanen, Tytti: Kertomuksen vaarat — Kriittisiä ääniä tarinataloudessa. Vastapaino, 2020. ISBN 9789517688130
  13. ↑ FIAT/IFTA » PREVIOUS WINNERS fiatifta.org. Viitattu 18.11.2020. (englanti)
  14. ↑ ”Kansainvälisiä palkintoja”, Vuosikertomus 1999, s. 34. Yleisradio, 2000. Teoksen verkkoversio (PDF).
  15. ↑ Tamsen Tillson, Tamsen Tillson: Rockies find ‘Home’ Variety. 13.6.2006. Viitattu 18.11.2020. (englanti)
  16. ↑ Lehtonen, Veli-Pekka: Tampereella palkittuja elokuvia Helsingin Sanomat. 15.3.2010. Viitattu 24.10.2020.
  17. ↑ Suomalainen lyhytelokuva palkittiin Norjassa Turun Sanomat. 27.4.2015. Viitattu 24.10.2020.
  18. ↑ Pia Andellin elokuvalle pääpalkinto Länsi-Suomi. 23.8.2015. Viitattu 24.10.2020.
  19. ↑ Kerttuvali: XV Arktisen Upeeta –elokuvakilpailun voittajaksi valikoitui Pia Andellin Mesenaatti (Suomi, 2013) Kulttuuriuutiset. 16.2.2014. Viitattu 24.10.2020.
  20. ↑ Weyauwega International Film Festival (2019) IMDb. Viitattu 17.11.2021.
  21. ↑ Nordic International Film Festival Nordic International Film Festival. Viitattu 17.11.2021. (englanti)

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Pia_Andell&oldid=22836912”