Philippe Soupault

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Philippe Soupault ja Vítězslav Nezval 1928.

Philippe Soupault (2. elokuuta 1897 Chaville, Ranska – 12. maaliskuuta 1990 Pariisi, Ranska[1][2]) oli ranskalainen kirjailija, yksi surrealismin perustajista. Hänen runokokoelmiaan ovat muun muassa Georgia (1924) ja Poésies Complètes (1938), romaaneja muun muassa Le Bon Apôtre (1938) ja omaelämäkerta Journal d’un fantôme (1946)[3] Philippe Soupault ja Louis Aragon tapasivat Guillaume Apollinairen luona ja perustivat 1919 aikakauslehden Littérature.[4]

Soupault oli vuosina 1918–1920 mukana dadaistisessa liikkeessä. Apollinairen kautta hän tutustui André Bretoniin, ja Bretonin ja Aragonin kanssa hän perusti lehden Littérature. Hän julkaisi Bretonin kanssa tekstin Les champs magnétiques, joka oli ensimmäinen surrealistinen teksti. He toteuttivat sen keksimällään "automaattisella kirjoituksella", joka oli käytännössä tajunnanvirtaa. Hän joutui 1929 surrealistien ulkopuolelle. 1930-luvulta alkaen hän työskenteli radiolle ja sittemmin televisiolle. Hän jäi unohduksiin samalla kun hän kirjoitti unohduksesta mutta sai jälleen 1980-luvulla huomiota ja palkintoja, ja teoksista otettiin uusia painoksia.[1]

Suomennetut teokset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • André Breton, Philippe Soupault, Magneettikentät (Les champs magnétiques), suom. Timo Kaitaro, Janne Salo, Savukeidas 2013 ISBN 78-952-268-080-8

Suomennettuja runoja

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

André Bretonin ja Philippe Soupaultin yhdessä kirjoittamia runoja julkaisussa: Kirjo: kirjallisuus- ja kulttuurilehti 2008 nro 3, teoksesta Les champs magnétique (Magneettikentät), 1920, viimeisestä osasta La pagure dit (Erakkorapu sanoo). Suomentajat Timo Kaitaro ja Janne Salo.

  • Alkua ei ole koskaan ollutkaan
  • Ikimuodit
  • Ikuisuus
  • Järjestyssäännöt
  • Kaikki mystinen
  • Kiertotie taivaan kautta
  • Käskyt
  • Myrsky vesilasissa
  • Naamiot ja värikäs lämpö
  • Nuoret versot
  • Paljon olen tiennyt
  • Suuri ylellisyys
  • Taputetaan
  • Tehtaat
  • Tiedonantoja
  • Tornien kynnyksellä
  • Tunteet ovat ilmaisia
  • Vapautus
  • Verhoja
  • Värimaa
Muita runoja
  • André Breton, Philippe Soupault, Pimennyksiä, suomentanut Timo Kaitaro, julkaisussa: Nuori voima 2002: 2 Sisältyy teokseen Magneettikentät ("Les champs magnétiques" 1920).
  • Laulu, suom. L. Onerva, teoksessa: L. Onerva, Yö ja päivä: runoja, Otava 1933
  • Poukama, suom. Janne Salo, julkaisussa: Kirjo: kirjallisuus- ja kulttuurilehti 2002; nro 4
  • spektaakkeleita, suom. Kristian Blomberg, julkaisussa: Tuli & Savu: runouslehti 2008; nro 2

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ a b Risto Rantala ja Kaarina Turtia (toim.): ”Soupault, Philippe”, Otavan kirjallisuustieto, s. 725. Helsinki: Otava, 1990. ISBN 951-1-09209-X
  2. ↑ Philippe Soupault People. Europeana Collections. Viitattu 6.5.2017. (englanniksi)
  3. ↑ Otavan iso tietosanakirja, osa 8, s. 62. Helsinki: Otava, 1964.
  4. ↑ Otavan Suuri Ensyklopedia, s. 6717

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Timo Kaitaro, Janne Salo, André Breton & Philippe Soupault (1919): Magneettikentät", Kirjo: kirjallisuus ja kulttuurilehti 2008: 3
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Philippe_Soupault&oldid=22693645”