Philippe Leclerc
Philippe Marie de Hauteclocque (salanimi (Jacques-)Philippe Leclerc, vuodesta 1945 virallisesti Jacques-Philippe Leclerc de Hauteclocque; 22. marraskuuta 1902 Belloy-Saint-Léonard, Ranska – 28. marraskuuta 1947 Colomb-Béchar, Algeria)[1] oli Vapaan Ranskan joukkojen komentajiin toisen maailmansodan aikana kuulunut kenraali, joka johti Pariisin vapautusta elokuussa 1944. Hänet ylennettiin postuumisti Ranskan marsalkaksi.
Ura
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Leclerc, alkuperäiseltä nimeltään Hauteclocquen varakreivi, valmistui vuonna 1924 Saint-Cyrin sotilasakatemiasta ja kävi myös Saumurin ratsuväkikoulun.[1] Hän kunnostautui 1920-luvulla Marokossa käydyssä Rifin sodassa.[2] Toisen maailmansodan puhjetessa vuonna 1939 hän oli kapteeni Ranskan jalkaväessä.[1] Taistelun Ranskasta aikana hän haavoittui ja jäi touko–kesäkuussa 1940 kahdesti saksalaisten vangiksi, mutta onnistui pakenemaan kummallakin kerralla ja siirtyi Ranskan kukistumisen jälkeen Englantiin. Hän liittyi heinäkuussa 1940 Charles de Gaullen Lontoossa vastikään perustamaan Vapaan Ranskan armeijaan.[1][2] Tässä vaiheessa hän alkoi käyttää salanimeä Leclerc suojellakseen Ranskaan jäänyttä perhettään.[1]
De Gaulle ylensi Leclercin everstiksi ja lähetti hänet Ranskan päiväntasaajan Afrikkaan, jossa hän saavutti monia voittoja. Leclerc sai edelleen ylennyksen prikaatikenraaliksi, ja hän suoritti joukkoineen hämmästyttävän 39 päivää kestäneen ja 1600 kilometrin pituisen marssin Tšadista Välimeren rannikolle Libyan Tripoliin, jossa hänen joukkonsa liittyivät 25. tammikuuta 1943 Bernard L. Montgomeryn komentamaan brittien 8. armeijaan.[1][2] Leclerc oli sen jälkeen mukana Libyan ja Tunisian valloituksessa.[2] Vuonna 1943 hänet ylennettiin jo kenraalimajuriksi.[1]
Leclerc osallistui vuonna 1944 Normandian maihinnousuun Vapaan Ranskan joukkojen 2. panssaridivisioonan komentajana. Divisioona nousi maihin 1. elokuuta ja eteni George S. Pattonin komentaman Yhdysvaltain 3. armeijan mukana Alençoniin ja Argentaniin. Liittoutuneiden joukkojen ylipäällikkö Dwight Eisenhower antoi 20. elokuuta Pariisin valtaamisen 2. panssaridivisioonan tehtäväksi. Pariisin saksalaisen varuskunnan komentaja Dietrich von Choltitz antautui Leclercille 25. elokuuta. Virallisesti Leclerc ja de Gaulle saapuivat seuraavana päivänä juhlasaatossa vapautettuun pääkaupunkiin. Leclerc valtasi myös symbolisesti tärkeän Strasbourgin 23. marraskuuta 1944. Sodan loppuvaiheessa hän eteni joukkoineen Saksaan ja valtasi Berchtesgadenin. Sodan päätyttyä Euroopassa hän otti Vapaan Ranskan joukoissa käyttämänsä salanimen osaksi virallista nimeään, jolloin hänestä tuli Jacques-Philippe Leclerc de Hauteclocque.[1] Hänet ylennettiin toukokuussa 1945 kenraaliluutnantiksi.
Leclerc nimitettiin heinäkuussa 1945 Kauko-Itään lähetetyn ranskalaisen siirtoarmeijan komentajaksi.[1] Hän allekirjoitti Japanin antautumisasiakirjan Ranskan edustajana 2. syyskuuta ja saapui lokakuussa Saigoniin Ranskan Indokiinaan. Leclerc oli saanut ohjeet kukistaa Việt Minhin kapinointi, mutta hän totesi sen vaativan valtavaa ja pitkäaikaista sotilaallista panostusta, ja suositteli siksi Ranskan hallitukselle mieluummin neuvotteluratkaisua. Việt Minhin johtaja Ho Tši Minh olisi ollut tähän valmis, mutta Pariisin hallitus ja Saigonin ranskalaiset siirtomaaherrat vastustivat sitä.[2] Leclerc jätti tämän vuoksi jo seuraavana vuonna tehtävänsä Indokiinassa ja heinäkuussa 1946 hänet nimitettiin Pohjois-Afrikan joukkojen ylitarkastajaksi.[1] Hänet myös ylennettiin täyden kenraalin arvoon. Hän kuoli seuraavana vuonna Algeriassa lento-onnettomuudessa. Onnettomuutta väitettiin järjestetyksi, mutta näiden huhujen tueksi ei ole löytynyt todisteita. Leclerc ylennettiin postuumisti Ranskan marsalkaksi vuonna 1952.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Philippe Leclerc Wikimedia Commonsissa
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
