Peurahiiri
| Peurahiiri | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
|
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Lahko: | Jyrsijät Rodentia |
| Alalahko: | Hiirimäiset jyrsijät Myomorpha |
| Yläheimo: | Muroidea |
| Heimo: | Myyrät Cricetidae[2] |
| Alaheimo: | Neotominae |
| Suku: | Peurahiiret Peromyscus |
| Laji: | maniculatus |
| Kaksiosainen nimi | |
 Peurahiiren levinneisyys |
|
| Katso myös | |
Peurahiiri (Peromyscus maniculatus) on Pohjois-Amerikassa elävä jyrsijä ja yksi heimonsa pienimmistä lajeista.[1][4] Lajille on ehdotettu myös uutta suomenkielistä nimeä peurahiiru.[5]
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Peurahiiri elää Pohjois-Amerikassa, jossa sen levinneisyysalue ulottuu Tyyneltä valtamereltä Atlantille ja Kanadasta eteläiseen Meksikoon.[3] Se on Pohjois-Amerikan laajimmalle levinnyt jyrsijälaji.[1] Lajista tunnetaan kymmeniä maantieteellisiä populaatioita, jotka joskus luokitellaan alalajeiksi.[1][2] San Roquen saarella elänyt populaatio (P. m. cineritius) on todennäköisesti kuollut sukupuuttoon.[2]
Anatomia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Peurahiiren ruumiin pituus on 7–10 cm ja paino 10–35 g.[4] Sen turkki on pitkähkö ja pehmeä, väritys vaihtelee yksilöittäin. Ruumiin takaosan ja kylkien väritys voi olla harmahtavasta punertavan ruskeaan, mutta keskiselkä saattaa olla tummempi. Pään ja ruumiin alaosa on valkoinen tai harmahtava.[6]
Lajille on tyypillistä suuret mustat silmät, isot korvat ja pitkät tuntokarvat.[6]
Elintavat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lisääntymisaika peurahiirillä riippuu alueesta, se kuitenkin tapahtuu helmi- ja marraskuussa. Naaraan raskaus kestää 23–27 päivää ja poikaset aikuistuvat 2–6 kuukauden iässä riippuen vuodenajasta ja elinalueesta.[4]
Peurahiiret eivät nuku talviunta, mutta saattavat talven tullessa muuttaa ihmisten rakennuksiin.[4]
Ravinto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Peurahiiri käyttää ravinnokseen kasveja, hedelmiä ja siemeniä. Peltojen lähistöllä elävät yksilöt syövät myös viljaa ja maissia. Laji syö hiukan myös eläinperäistä ravintoa, kuten hyönteisiä ja muita selkärangattomia eliöitä. Lajilla on tapana kerätä ravintoa talvivarastoon pesäänsä kuljettaen sen poskipusseissaan.[4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Linzey, A.V.: Peromyscus maniculatus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.1. 2008. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 27.6.2014. (englanniksi)
- ↑ a b c Wilson, Don E. & Reeder, DeeAnn M. (toim.): Peromyscus maniculatus Mammal Species of the World. A Taxonomic and Geographic Reference (3rd ed). 2005. Johns Hopkins University Press. Viitattu 22.11.2010. (englanniksi)
- ↑ a b David J. Hafner ja Gordon L. Kirkland: North American rodents, s. 110. IUCN, 1998. ISBN 9782831704630 (englanniksi)
- ↑ a b c d e Jiří Gaisler ja Jan Zejda: Suuri eläinkirja, s. 306. (suom. Mattias Toivanen, Jere Malinen ja Ismo Nuuja) WSOY, 1995. ISBN 951-0-22848-6
- ↑ Peromyscus maniculatus (Wagner, 1845) (vahvistamaton ehdotus nisäkkäiden nimiksi) Nisäkkäiden suomenkieliset nimet. Luonnontieteellinen Keskusmuseo. Arkistoitu 29.4.2013. Viitattu 21.11.2010.
- ↑ a b Charles Walsh Schwartz ja Elizabeth Reeder Schwartz: The wild mammals of Missouri, 2. painos, s. 202. University of Missouri Press, 2001. ISBN 9780826213594 (englanniksi)