Pettukääpä
| Pettukääpä | |
|---|---|
 |
|
| Uhanalaisuusluokitus | |
| Suomessa: | Silmälläpidettävä |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Sienet Fungi |
| Kaari: | Kantasienet Basidiomycota |
| Alakaari: | Avokantaiset Agaricomycotina |
| Luokka: | Varsinaiset avokantaiset Agaricomycetes |
| Lahko: | Polyporales |
| Heimo: | Fomitopsidaceae |
| Suku: | Rivikäävät Antrodia |
| Laji: | ramentacea |
| Kaksiosainen nimi | |
| Synonyymit | |
|
Polyporus ramentaceus |
|
Pettukääpä (Antrodia ramentacea) on Suomessa harvinainen ja eteläispainotteisesti tavattava kääpälaji. Se on kuivien ja karujen kangasmetsien laji, jonka ainoa isäntäpuu on mänty. Pettukääpä kasvaa kaatuneilla rungoilla ja pudonneilla oksilla, joiden kaarna on vielä hilseilevää. Käävän aiheuttama ruskolaho on kovaa.[1] [2]
Pettukäävän 1-3 vuotta elävä, ohut itiöemä on puoliresupinaattinen. Lakit ovat kynsimäisiä ja niiden yläpinnan väri on ensin kermanvalkea, joka ikääntyessä muuttuu tyvestä lähtien likaisen harmaaksi. Pillipinta on samoin nuorena kermanvalkoinen ja itiöemän vanhetessa pillien sisäpintaan kehittyy hartsinruskeaa sävyä. Pillit ovat kennomaisia ja kulmikkaita, niitä mahtuu 1-2 millimetrille. Pohjamalto on valkoinen ja varsinainen maltokerros hyvin ohut. Vertaa lajeihin: kelokääpä, jonka pillit ovat sokkeloisia; väljäpillikääpä, joka on paksumpi ja korkkimainen.[2]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ [1] Punaisen kirjan verkkopalvelu
- ↑ a b Tuomo Niemelä: Suomen käävät, s. 74-75. Helsinki: Luomus, 2016. ISBN 978-951-51-2434-0