Petopunkit
| Petopunkit | |
|---|---|
 Varroapunkki |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Alajakso: | Leukakoukulliset Chelicerata |
| Luokka: | Hämähäkkieläimet Arachnida |
| Alaluokka: | Punkit Acarina |
| Ylälahko: | Loispunkit Parasitiformes |
| Lahko: |
Petopunkit Mesostigmata Canestrini, 1891 |
| Alalahkoja | |
| Katso myös | |
Petopunkit (Mesostigmata) on loispunkkien (Parasitiformes) suuri lahko, jossa on yli 8000 lajia. Vaikka petopunkit kuuluvat taksonomisessa luokittelussa loispunkkeihin, ne eivät kuitenkaan yleensä ole parasiitteja, vaan petoja, jotka tappavat ravinnoksi käyttämänsä saaliseliöt. Vaikka ryhmään kuuluu myös monia loispunkkeja, sekä suomen että ruotsin kielessä koko Mesostigmata-lahkosta käytetään yleisnimitystä petopunkit (ruots. rovkvalster).[1] Lääketieteessä ryhmästä käytetään yleisesti myös vanhempaa tieteellistä nimeä Gamasina.[2]
Petopunkit ovat kooltaan tyypillisesti korkeintaan 0,5 mm, ja ne ovat usein lähes samankokoisia kuin saalislajinsa. Naaraat ovat yleensä suurempia kuin koiraat, ja kokoero korostuu kun naaraat valmistautuvat munintaan. Punkeilla on viisi erilaista kehitysastetta: muna-, toukka-, protonymfi-, deutonymfi- ja aikuisaste. Toukka-asteella punkeilla on vielä vain kolme raajaparia, mutta muilla kehitysasteilla niitä on neljä. Muodoltaan petopunkit ovat tavallisesti päärynämäisiä ja pinnaltaan ne ovat kiiltävänhohtoisia. Väritykseltään petopunkkilajit ovat varsin vaihtelevia; niitä on lähes valkoisista ruskeanpunaisiin.[3]
Punkkien leuat ovat kehittyneet voimakkaiksi, jotta ne voivat tarttua tehokkaasti saaliseläimeen. Leuoissa on syömistä varten imevät suuosat. Lisäksi punkeilla on erityiset tunnistuselimet ravinnon havainnointiin. Petopunkit käyttävät ravinnokseen pääasiassa pieniä kasveja syöviä hyönteisiä ja punkkeja, mutta jotkut lajit myös siitepölyä. Ne liikkuvat yleensä huomattavasti saalislajejaan nopeammin ja voivat kulkea pitkiä matkoja kasvustossa. Niiden on havaittu kykenevän suunnistamaan ympäristössään saalislajien ja näiden ravinnokseen käyttämien kasvien tuottamien hajusignaalien mukaan. Kuten useimmat muutkin punkkilajit, petopunkit voivat kulkeutua myös tuulen mukana pitkiä matkoja.
Petopunkkeja käytetään kasvihuoneviljelyssä muun muassa kehrääjäpunkkien, ripsiäisten ja jauhiaisten biologiseen torjuntaan. Suurin osa biologisessa torjunnassa käytettävistä petopunkeista kuuluu Dermanyssina -alalahkon heimoon Phytoseiidae. Samaan alalahkoon kuuluu kuitenkin myös yleisiä loispunkkeja, kuten lintupunkki (Dermanyssus gallinae). Toisinaan petopunkeiksi kutsutaankin kapeammin vain Phytoseiidae-heimon lajeja.
Tunnettuja biologiseen torjuntaan käytettyjä lajeja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Ansaripetopunkki (Phytoseiulus persimilis), syö kehrääjäpunkkeja (Tetranychidae)
- Harsosääskenpetopunkki (Hypoaspis sp.), syö harsosääskiä
- Ripsiäispetopunkki (Amblyseius cucumeris), syö ripsiäisiä ja vihannespunkkeja
- Suomenpetopunkki (Amblyseius finlandicus), syö vihannespunkkeja
- Swirskipetopunkki (Amblyseius swirskii), syö jauhiaisia ja ripsiäisiä
- Kalifornianpetopunkki (Amblyseius californicus), syö vihannespunkkeja
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Puutteellisesti tunnettujen ja uhanalaisten metsälajien tutkimusohjelma. Ympäristöhallinnon verkkopalvelu. Viitattu 14.9.2015.
- ↑ Arno Forsius: Punkit lääketieteen historiassa (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Sari Himanen: Mansikkapunkin biologinen torjunta petopunkkien avulla. (Arkistoitu – Internet Archive) Kuopion yliopisto
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Laji.fi: Petopunkit (Mesostigmata)
- ITIS: Mesostigmata (englanniksi)
- Iowa State University, Bug Guide: Order Mesostigmata - mesostigs (englanniksi)
- University of Michigan, Animal Diversity Web (ADW): Mesostigmata (englanniksi)