Petokärpäset
| Petokärpäset | |
|---|---|
 |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Niveljalkaiset Arthropoda |
| Luokka: | Hyönteiset Insecta |
| Lahko: | Kaksisiipiset Diptera |
| Alalahko: | Kärpäset Brachycera |
| Osalahko: | Muscomorpha |
| Yläheimo: | Asiloidea |
| Heimo: |
Petokärpäset Asilidae Latreille, 1802 |
| Alaheimot[1] | |
| Katso myös | |
Petokärpäset (Asilidae) on kärpästen heimo. Petokärpäsiä on maailmanlaajuisesti 5500 lajia.[2] Suomessa eri lajeja elää hieman yli 30[3]. Heimon nimi johtuu kärpästen elintavasta, mutta muita hyönteisiä saalistavia kärpäslajeja on myös muissa kärpäsheimoissa, kuten tanhukärpäsissä ja sukaskärpäsiin kuuluvan Coenosia-suvun lajit.
Ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Petokärpäset ovat hyvin vaihtelevia ulkonäöltään, toiset ovat tanakoita ja hyvin karvaisia, toiset hentoja ja karvattomia. Naama on kuitenkin yleensä karvainen. Niillä on leveä eturuumis ja suippeneva takaruumis. Kärpästen joukossa ne ovat keskisuuria tai suuria. Päässä on suora ja kova imukärsä, jolla ne puhkaisevat saaliinsa ihon. Tuntosarvissa on kolme osaa, joista viimeinen on pidentynyt. Kahden verkkosilmän välisessä syvennyksessä on kolme pistesilmää.[4][2]
Mimikry on petokärpäsillä yleistä. Etenkin kookkaat palokärpäset pyrkivät värityksellään jäljittelemään myrkkypistiäisiä, jolloin linnut ja muut saalistajat karttavat niitä.[3]
Ravinto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Aikuiset syövät saalistamiaan hyönteisiä. Lajista riippuen saalistuksen pääpaino saattaa olla lentävissä tai kävellen liikkuvissa hyönteisissä. Ne syövät lähes kaikkia pikkuötököitä, joskus jopa omia lajitovereitaan, ja osa lajeista kelpuuttaa myös itseään kookkaampia saaliita.[3] Petokärpäsen imukärsä on kehittynyt suoraksi ja kovaksi saaliin panssarin puhkaisemiseksi. Napattuaan saalishyönteisen petokärpänen ruiskuttaa siihen neurotoksisia peptidejä, jotka lamauttavat kookkaatkin saaliseläimet välittömästi, sekä ruuansulatusentsyymejä, jotka liuottavat saaliin kudokset.[3] Petokärpästen toukat ovat vapaasti liikkuvia petoja, jotka syövät toisia hyönteisiä sekä niiden toukkia ja munia.[5][4][2]
Elinympäristö ja -tavat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Petokärpäset elävät monenlaisissa ympäristöissä; kosteissa niitty-ympäristöissä, kuivilla ja hiekkaisilla alueilla tai metsän reunalla. Useimmat suomalaiset lajit ovat sidoksissa avoimiin elinympäristöihin, kuten hiekkamaihin, ketoihin, rantoihin ja metsäpaloaukioihin[3]. Naarat munivat hiekkaan, maahan tai kasvillisuuteen. Useimpien lajien toukat elävät maassa, mutta erityisesti palokärpästoukat elävät kuolleessa puussa muiden hyönteistoukkien kovertamissa käytävissä.[2][3]
Petokärpäset ovat generalistipetoja, joilla ei tiedetä olevan ainakaan merkittävää erikoistumista tiettyihin saalislajeihin. Mahdolliset preferenssit syntynevät siitä, mitä hyönteisiä kyseisessä elinympäristössä sattuu esiintymään runsaasti.[3]
Useimmat petokärpäslajit saalistavat väijymällä tähystyspaikalla sopivaa saalista. Niillä on varsin hyvä näköaisti, palokärpäset voivat havaita saalishyönteisen jopa 10 metrin päästä. Toiset, kuten korsipetokärpäset, lentelevät rauhallisesti kasvillisuuden seassa saalista etsimässä. Usein saalistukseen liittyy koeiskuja, joiden jälkeen kärpänen palaa takaisin samalle tähystyspaikalle. Useimmat petokärpäset voivat napata saaliin kiinni suoraan ilmasta. Etummainen raajapari on monilla lajeilla pitkä ja niissä on jäykkiä karvoja, jotka auttavat saaliin kiinnipitämisessä. Parittelunhaluiset koiraat voivat pyydystää naaraita samalla tavalla.[4][2]
Petokärpäsillä ei yleensä ole erityisiä kosiorituaaleja, mutta usein koiras valtaa itselleen pienen reviirin, jolta se ajaa toiset koiraat pois. Joskus naaras saattaa liehitellä löytämäänsä koirasta, mutta yleensä koiras odottelee tähystyspaikalla, sieppaa ohilentävän naaraan ja parittelee sen kanssa. Parittelu voi kestää useita tunteja ja kärpäset voivat tarvittaessa lentää sen aikana.[3]
Suomen lajeja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Suomesta on tavattu vuoteen 2022 mennessä 38 petokärpäsen heimoon kuuluvaa lajia[3]. Vuoden 2019 kansallisessa uhanalaisarvioinnissa näistä kahdeksalla oli varsinainen uhanalaisuusluokitus (CR, EN tai VU) ja neljä katsottiin silmälläpidettäviksi (NT). Kolmea lajia pidetään Suomen alueelta hävinneinä (RE) ja yhtä uhanalaisarvioinnin kannalta puutteellisesti tunnettuna (DD)[6]
- Asilinae – varsinaiset petokärpäset
- Antipalus varipes kultapetokärpänen
- Asilus crabroniformis herhiläispetokärpänen (RE)
- Didysmachus picipes pikipetokärpänen (RE)
- Dysmachus trigonus viiltopetokärpänen (RE)
- Machimus setibarbus synkkäpetokärpänen
- Neoitamus cothurnatus surupetokärpänen
- Neoitamus cyanurus sinipetokärpänen
- Neoitamus socius pihapetokärpänen
- Neomochtherus pallipes kalvakkapetokärpänen (EN)
- Pamponerus germanicus saksanpetokärpänen (NT)
- Philonicus albiceps hietapetokärpänen
- Rhagiurgus variabilis kastepetokärpänen
- Tolmerus atricapillus nysäpetokärpänen
- Tolmerus pyragra kaakonpetokärpänen (VU)
- Laphrinae – palokärpäset
- Andrenosoma albibarba veripalokärpänen (CR)
- Andrenosoma cystoxys hurmepalokärpänen (CR)
- Choerades fuliginosus mehiläispalokärpänen (CR)
- Choerades gilvus pinopalokärpänen
- Choerades igneus vaaleapalokärpänen (CR)
- Choerades lapponicus pohjanpalokärpänen (CR)
- Choerades marginatus ruostepalokärpänen
- Laphria flava aitopalokärpänen
- Laphria gibbosa kyrmypalokärpänen
- Dasypogininae – okapetokärpäset
- Leptarthrus vitripennis nöyräpetokärpänen (CR)
- Leptogasterinae – korsipetokärpäset
- Leptogaster cylindrica korentopetokärpänen
- Leptogaster guttiventris korsipetokärpänen
- Stenopogoninae – korupetokärpäset
- Dioctria atricapilla savupetokärpänen
- Dioctria cothurnata pukupetokärpänen
- Dioctria hyalipennis niittypetokärpänen
- Dioctria oelandica pensaspetokärpänen
- Dioctria rufipes somapetokärpänen
- Cyrtopogon flavimanus raiskiopetokärpänen (NT)
- Cyrtopogon lapponicus lapinpetokärpänen (DD)
- Cyrtopogon lateralis vyöpetokärpänen
- Cyrtopogon luteicornis kaunopetokärpänen
- Cyrtopogon pulchripes sorjapetokärpänen (NT)
- Stichopogininae – rivipetokärpäset
- Lasiopogon cinctus sorapetokärpänen
- Lasiopogon septentrionalis siperianpetokärpänen (NT)
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Fauna Europaea (Arkistoitu – Internet Archive) (taksonomian lähde)
- Field Guides to Major Insect Families (Arkistoitu – Internet Archive). Caribbean insects @ Harvard Entomology.
- Kahanpää, Jere 2012. Draft Catalogue of Finnish Flies: Asilidae. Viitattu 4.9.2012. (taksonomian lähde)
- Laine, Lasse J.. Suomen luonto-opas. WSOY. Porvoo. 2000. ISBN 951-0-23942-9
- Maailman eläimet: Selkärangattomat. Mikkola, Kauri (päätoim.). Tammi. Helsinki. 1989. ISBN 951-30-6534-0
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Fauna Europaea: Asilidae. Viitattu 3.9.2012
- ↑ a b c d e Field Guides: Asilidae (Robber flies) (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ a b c d e f g h i Jaakko Pohjoismäki, Antti Haarto & Iiro Kakko: Suomen petokärpäset sukulaisineen – Opaskirja lajien määrittämiseen, biologiaan ja uhanalaisuuteen. Helsinki: Hyönteistarvike Tibiale oy, 2023. ISBN 978-952-68504-4-3 s. 7, 9–10, 19–28, 73–151
- ↑ a b c Laine 2000: 348
- ↑ Maailman eläimet: 96
- ↑ Esko Hyvärinen, Aino Juslén, Eija Kemppainen, Annika Uddström & Ulla-Maija Liukko (toim.): ”Kärpäset”, Suomen lajien uhanalaisuus - Punainen kirja 2019, s. 532–548. Helsinki: Ympäristöministeriö - Suomen ympäristökeskus, 2019. ISBN 978-952-11-4973-3 Teoksen verkkoversio (viitattu 25.11.2023).
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Suomen lajitietokeskus: Petokärpäset – Asilidae
- Ötökkätieto: Petokärpäset (Asilidae)
- Luettelo Suomessa tavattavista lajeista: Kahanpää, Jere 2012. Draft Catalogue of Finnish Flies: Asilidae. Viitattu 4.9.2012.
- ITIS: Asilidae (englanniksi)
- Bug Guide: Family Asilidae - Robber Flies (englanniksi)