Peter Brötzmann
Peter Brötzmann (6. maaliskuuta 1941 – 22. kesäkuuta 2023[1]) oli saksalainen free jazz -saksofonisti ja -klarinetisti. Brötzmann on yksi merkittävimmistä eurooppalaisista free jazz -muusikoista. Hän levytti vuonna 1968 Machine Gun -levyn, jota pidetään ensimmäisenä eurooppalaisena free jazz -levynä ja yhtenä genren tärkeimmistä levytyksistä.
Elämäkerta
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Nuoruus ja uran alku
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Brötzmann syntyi 1941 Saksan Remscheidissa. Hän opiskeli kuvataiteita ja aloitti taidemaalarina. Hän työskenteli muun muassa Nam June Paikin avustajana.[2]
Brötzmann inspiroitui yhdysvaltalaisista jazzmuusikoista, kuten Miles Davisista ja John Coltraneta, ja alkoi myös tehdä musiikkia. Hän opetteli soittamaan saksofonia ja klarinettia ja alkoi vuonna 1959 soittaa Dixieland-yhtyeissä. Brötzmann oli 1960-luvun alussa myös mukana avantgardessa Fluxus-liikkeessä ja alkoi noin 1964 soittaa free jazzia.[2][3]
Free jazzin huipulla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Brötzmann soitti 1960-luvun puolivälissä basisti Peter Kowaldin ja rumpali Sven-Åke Johansonin kanssa ja sen jälkeen Michael Mantlerin ja Carla Bleyn yhtyeessä.[3] Brötzmann hylkäsi varsin pitkälti tavanomaisen rytmin ja melodian ja rupesi kokeilemaan free jazzin maailmassa.[2]
Brötzmannin ensimmäinen albumi Adolphe Sax julkaistiin omakustanteisesti 1967. Seuraavana vuonna ilmestyi albumi Machine Gun, jota pidetään 1900-luvun free jazzin merkkipaaluna. Albumi sai nimensä Don Cherryn antamasta lempinimestä (’Machine Gun’ eli ’konekivääri’), jolla tämä kuvasi Brötzmannin rajua soittotyyliä.[2]
Brötzmann teki Machine Gunin jälkeenkin yhteistyötä sillä soittaneiden artistien, kuten brittiläisen saksofonistin Evan Parkerin ja rumpali Han Benninkin, kanssa. Brötzmann ja Bennink julkaisi 1977 LP:n Schwarzwaldfahrt, jossa Brötzmann duetoi lintujen kanssa ja soittaa saksofoniaan joessa veden alla.[2]
Brötzmann oli 1980-luvulla mukana jazzin superyhtyessä Last Exit, jossa soittivat myös Sonny Sharrock, Ronald Shannon Jackson ja Bill Laswell. Yhtye soitti punkia, funkia ja noise rockia.[2]
Brötzmann julkaisi omalla nimellään kaikkiaan yli 50 albumia. Niiden kansissa oli usein muusikon itsensä tekemää taidetta. Hän myös teki yhteistyötä monien muiden free jazz -muusikoiden, kuten Derek Baileyn ja Anthony Braxtonin, sekä avantgarde-muusikoiden, kuten Keiji Hainon, kanssa.[2]
Suomessa
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Peter Brötzmann vieraili useita kertoja myös Suomessa. Kesäkuussa 1999 hän teki kiertueen yhdessä jyväskyläläisen kitaristi Sakari Luoman ja venäläissyntyisen rumpali Nikolai Judanovin kanssa. Joensuun Kerubi-klubin esityksestä julkaistiin albumi Fryed Fruit [4] [5] [6](Red Toucan Records 2001).
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Julian Weber: Sie nannten ihn Machine Gun Taz.de. 23.6.2023. Viitattu 23.6.2023. (saksaksi)
- ↑ a b c d e f g Ben Beaumont-Thomas: Peter Brötzmann, legend of free jazz, dies at 82 The Guardian. 23.6.2023. Guardian News & Media Limited. Viitattu 23.6.2023. (englanniksi)
- ↑ a b Chris Kelsey: Peter Brötzmann Biography AllMusic. Netaktion LLC. Viitattu 23.6.2023. (englanniksi)
- ↑ [www3.sympatico.ca Les Disques Red Toucan] Viitattu 23.6.2023.
- ↑ ”Nikolai Yudanov, Peter Brötzmann, Sakari Luoma - Fryed Fruit”. Metason (käsikirjoitus). EN
- ↑ Peter Brötzmann, discographie peterbroetzmann.com. Viitattu June 7, 2023.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Peter Brötzmann Wikimedia Commonsissa
| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Taiteenala | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
