Pessimistinen metainduktio
Pessimistinen (meta)induktio on tieteenfilosofinen argumentti, joka pyrkii kumoamaan tieteellisen realismin ja ennen kaikkea siihen liittyvän tietoteoreettisen optimismin. Argumentin esitti ensimmäisenä Larry Laudan (1981), ja se on edelleen yksi vahvimpia realismia vastaan suunnattuja argumentteja.
Tieteelliset realistit katsovat, että meillä on hyviä perusteita uskoa, että menestyksekkäimmät tämän hetkiset tieteelliset teoriat ovat tosia tai totuudenkaltaisia. Teorioiden keskeisten termien katsotaan yleensä viittaavaan johonkin todellisuudessa olemassa olevaan.
Pessimistinen metainduktio pyrkii osoittamaan nämä ajatukset vääriksi vetomalla tieteen historiassa esiintyviin vastakkaisiin tapauksiin. Laudanin mukaan tieteen historia on sellaisten teorioiden hautausmaa, joita on kerran pidetty empiirisesti menestyksekkäinä, mutta joiden keskeisten termien on havaittu olevan sellaisia, etteivät ne viittaa mihinkään todellisuudessa olemassa olevaan. Esimerkiksi valoeetteriteoria ja humoraalioppi olivat aikanaan menestyksekkäitä, mutta nykyään emme enää usko valoeetterin tai humoraalien olemassaoloon emmekä katsoisi tällaisten teorioiden olleen totuudenkaltaisia. Laudan päättelee tällaisella meta-induktiivisella päättelyllä, että jos kerta aiempien menestyksekkäiden teorioiden on havaittu olleen virheellisiä, meillä ei ole syytä uskoa tieteellisten realistien väitteeseen siitä, että nykyiset menestyksekkäät teoriamme olisivat totuudenkaltaisia.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Laudan, Larry: A Confutation of Convergent Realism. Philosophy of Science, Mar. 1981, 48. vsk, nro 1, s. 19–49.
