Perttu Hyvärinen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Perttu Hyvärinen
Hyvärinen MM-kisoissa 2019
Hyvärinen MM-kisoissa 2019
Henkilötiedot
Syntynyt5. kesäkuuta 1991 (ikä 33)
Suomi Kuopio, Suomi
Uran tiedot
Seura Puijon Hiihtoseura
Laji Maastohiihto
Maailmancup
Kaudet 2011–
Voitot 1
Palkintokorokkeella 1
Mitalit
Maa:  Suomi
Miesten maastohiihto
MM-kilpailut
Hopeaa Hopeaa Planica 2023 4×10 km viesti

Perttu Hyvärinen (s. 5. kesäkuuta 1991 Kuopio) on suomalainen hiihtäjä ja MM-mitalisti. Seuratasolla hän edustaa Puijon Hiihtoseuraa.[1]

Hyvärinen tuli suuren yleisön tietoisuuteen vuonna 2009 voitettuaan Euroopan nuorten olympiafestivaaleilla 10 kilometriä vapaalla hiihtotavalla. Lisäksi hän oli kolmas 7,5 kilometrin perinteisen hiihtotavan kilpailussa. Hän voitti kolme MM-pronssimitalia nuorten maailmanmestaruuskilpailuissa Otepäässä 2011: 10 kilometrin vapaan hiihtotavan kilpailussa, 20 kilometrin yhdistelmäkilpailussa ja 4 × 5 kilometrin viestissä. Universiadeissa 2013 hän sai pronssia 4 × 10 kilometrin viestissä. Ensimmäisissä aikuisten arvokisoissaan, Falunin MM-kilpailuissa 2015, hän oli 15 kilometrin vapaan hiihtotavan kilpailussa 25:s. Lahden MM-kilpailuissa 2017 hän sijoittui yhdistelmäkilpailussa 30:nneksi ja 50 kilometrillä 44:nneksi. Pyeongchangin olympialaisissa 2018 hän oli 50 kilometrillä 29:s, 15 kilometrillä 35:s, yhdistelmäkilpailussa 41:s ja viestissä neljäs. Seefeldin MM-kilpailuissa 2019 hän sijoittui 15 kilometrillä 19:nneksi, yhdistelmäkilpailussa 23:nneksi, 50 kilometrillä 42:nneksi ja viestissä neljänneksi. Oberstdorfin MM-kilpailuissa 2021 hän oli 15 kilometrin vapaan hiihtotavan kilpailussa seitsemästoista, 50 kilometrin perinteisen hiihtotavan yhteislähtökilpailussa 32:s ja viestissä kuudes. Pekingin olympialaisissa 2022 hän sijoittui 15 kilometrin perinteisen hiihtotavan väliaikalähtökilpailussa kuudenneksi, 30 kilometrin yhdistelmäkilpailussa seitsemänneksi, lyhennetyssä 50 kilometrin vapaan hiihtotavan yhteislähtökilpailussa 19:nneksi ja viestissä kuudenneksi. Planican MM-kilpailuissa 2023 hän hiihti kolmannen osuuden Suomen hopeaa saavuttaneessa viestijoukkueessa. 30 kilometrin yhdistelmäkilpailussa hän sijoittui kymmenenneksi ja 15 kilometrin vapaan hiihtotavan kilpailussa kolmanneksitoista. 50 kilometrin perinteisen hiihtotavan yhteislähtökilpailun hän keskeytti.[1]

Hyvärinen kilpaili maailmancupissa ensimmäisen kerran viestikilpailussa Lahdessa maaliskuussa 2010. Ensimmäiset maailmancupin pisteensä hän saavutti oltuaan 24:s Nové Měston 15 kilometrin vapaan hiihtotavan kilpailussa tammikuussa 2016. Parhaimmillaan hän on sijoittunut kiertuemuotoisen maailmancupkisan kokonaiskilpailussa kaudella 2019−2020 Rukalla 13:nneksi ja Tour de Skillä 14:nneksi.[1] Hyvärinen saavutti ensimmäisen palkintokorokesijoituksensa ja voittonsa 31. joulukuuta 2023 voittamalla Tour de Skihin kuuluneen Toblachin 10 kilometrin perinteisen tyylin väliaikalähtökilpailun. Tuota ennen hänen paras osakilpailusijoituksensa oli ollut viides.[2]

Hyvärinen on voittanut Suomen-mestaruuden 15 kilometrin perinteisen hiihtotavan kilpailussa 2020 sekä 10 kilometrin vapaan hiihtotavan kilpailussa ja 15 kilometrin perinteisen takaa-ajokilpailussa 2024. Hän on saavuttanut SM-kilpailuissa hopeaa 15 kilometrin vapaan hiihtotavan kilpailussa 2016, 10 kilometrin vapaalla 2017, 15 kilometrin perinteisen hiihtotavan kilpailussa 2019 ja 10 kilometrin perinteisellä 2023 sekä pronssia 15 kilometrin vapaan kilpailussa 2015, 2018 ja 2021, 15 kilometrin perinteisen kilpailussa 2021, 30 kilometrin perinteisen kilpailuissa 2015 ja 20 kilometrin yhdistelmäkilpailussa 2018.[1]

Perttu Hyvärinen harrastaa kalastusta ja melontaa.[3]

  1. a b c d Perttu Hyvärinen Kansainvälinen hiihtoliitto (FIS). (englanniksi)
  2. Halonen, Mika; Arffman, Laura: Mitä täällä tapahtuu? Perttu Hyvärinen jysäytti sensaation! Uran ensimmäinen voitto maailmancupissa Yle Urheilu. 31.12.2023. Viitattu 18.1.2024.
  3. Pekka Holopainen: Läpimurtoa tekevä Perttu Hyvärinen on tuulahdus hiihdon vanhoista ajoista – ”Talikko on heilunut enemmän kuin lääkäri määrää” Ilta-Sanomat. 4.1.2020. Viitattu 7.1.2023.