Perspektiivittömien kylien likvidointi
Perspektiivittömien kylien likvidointi oli pakkosiirto 1950–1960-luvun vaihteessa Neuvostoliitossa, jossa ”perspektiivittömiksi” eli kehityskelvottomiksi nähdyt maaseudun kylät autioitettiin ja niiden asukkaat joutuivat siirtymään suurempiin keskuskyliin. Tämä toteutettiin yhdistämällä kolhooseja suuremmiksi kokonaisuuksiksi tai muuttamalla niitä sovhooseiksi,[1] lakkauttamalla kylien kaupat ja muut palvelut[2] ja polttamalla kokonaisia kyliä.[3]
Likvidointitoimien taustalla oli Neuvostoliiton maatalouden epäonnistunut kollektivisointi, joka oli muun muassa johtanut nälänhätään 1930-luvulla. Toimilla pyrittiin luomaan tehokkaita maatalousyksiköitä, joilla saavutettaisiin Yhdysvaltojen etumatka maataloudessa, ja vähentämään kaupunkien ja maaseudun elintasoeroja. Toimet eivät kuitenkaan onnistuneet tehostamaan Neuvostoliiton maataloutta toivotulla tavalla.
Karjalassa likvidointitoimet heikensivät paikallisia murteita ja kulttuuria, kun karjalaiset sulautuivat keskuskylissä venäläiseen ja muuhun väestöön.[3]
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Hakamies, Pekka: Suomalais-ugrilaiset monikansallisessa imperiumissa. Murros. Suomalais-ugrilaiset kielet ja kulttuurit globalisaation paineissa, 2008, s. 129–148. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Vienan runokylien elvytystoiminnan taustaa Juminkeko. Viitattu 6.3.2022.
- ↑ a b Kunnas, Niina: Miten muuttuu runokylien kieli. Reaaliaikatutkimus jälkitavujen A-loppuisten vokaalijonojen variaatiosta vienalaismurteissa, s. 53–54. Oulun yliopisto, 2007. ISBN 978-951-42-8495-3 Teoksen verkkoversio.