Persona 4 Arena Ultimax

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Persona 4 Arena Ultimax
Kehittäjä Arc System Works
Atlus
Julkaisija JP NA Atlus
EU Sega
Jakelija PlayStation Store, Nintendo eShop ja Steam
Käsikirjoittaja Teppei Kobayashi
Taiteilija Shigenori Soejima (hahmosuunnittelu)
Säveltäjä Atsushi Kitajoh
Shōji Meguro
Pelisarja Megami Tensei
Shin Megami Tensei: Persona (alasarja)
Julkaistu Kolikkopeli
JP 28. marraskuuta 2013
PlayStation 3, Xbox 360
JP 28. elokuuta 2014
NA 30. syyskuuta 2014
EU 21. marraskuuta 2014
Lajityyppi taistelupeli, visual novel
Pelimuoto yksinpeli ja moninpeli
Ikäluokitus PEGI: 12
Alusta kolikkopeli, PlayStation 3, Xbox 360
Jakelumuoto Digitaalinen lataus, Blu-ray-levy, Nintendo-pelimoduuli ja digitaalinen jakelu
Lisää peliartikkeleitaVideopelien teemasivulla

Persona 4 Arena Ultimax, ilmestyi Japanissa nimellä Persona 4: The Ultimax Ultra Suplex Hold (jap. ペルソナ4 ジ・アルティマックス ウルトラス―プレックスホールド, Perusona Fō Ji Arutimakkusu Urutora-Sūpurekkusu Hōrudo), on taistelupelin Persona 4 Arena jatko-osa. Peli sijoittuu muutaman päivän edeltäjänsä tapahtumien jälkeen ja sisältää uusia pelattavia hahmoa. Peli on ilmestyi jo syksyllä 2013 kolikkopelinä ja vuonna 2014 myös konsoleille.[1][2]

Vaikka edellisen pelin tarinatilassa oli kullekin pelattavalle hahmolle oma kampanja, tässä pelissä on vain kaksi tarinatilaa, joista toinen esitetään Persona 3:n hahmojen tai toinen Persona 4:n hahmojen näkökulmasta. Lisäksi pelissä on myös todellinen lopetus, joka on avattavissa molempien kampanjoiden suorittamisella.

Pelissä ovat mukana kaikki edellisen pelin hahmot, mutta heidän kykynsä ovat tasapainotettu uudelleen. Pelissä esiintyy myös uusia pelattavia hahmoja: edellisessä pelissä pelkkänä kommentaattorina ollut Rise Kujikawa, Persona 3:sta tutut Yukari Takeba, Junpei Iori, Ken Amada (yhteistyössä Koromarun kanssa) sekä ennen näkemätön hahmo nimeltä Sho Minazuki kahtena eri versiona ("Sho", jolla ei ole persoonaa sekä "Minazuki", jolla on persoona). Rise ja Ken ovat kuitenkin pelattavia vain konsoliversiossa. Pelissä esiintyvät myös kunkin hahmon (lukuun ottamatta Elizabethiä, Varjo-Labrystä, Sho Minazukia ja ladattavien lisäsisältöjen hahmoja) varjominät.[3] Persona 4:n antagonisti Tohru Adachi, Igorin assistentti Margaret sekä Persona 4: Goldenissa esiintyvä Marie tulivat konsoliversioon pelattaviksi hahmoiksi myöhemmin ladattavan lisäsisällön kautta.[4][5][6]

Fuuka Yamagishi sekä Persona 3 Portablessa esiintynyt Theodore esiintyvät ei-pelattavina hahmoina.

Varoitus: Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Kaksi päivää Persona 4 Arenan tapahtumien jälkeen Keskiyön kanavalla (Midnight Channel) näkyy uusi turnaus "P-1 Climax" sekä risteihin sidotut Shadow Operativesin jäsenet Aigis, Mitsuru Kirijo, Akihiko Sanada ja Fuuka Yamagishi. Lisäksi keskiyöllä Inaba kokee muutoksen, joka muistuttaa sekä televisiomaailmaa että pimeää tuntia (Dark Hour). Sähköt katkeavat, salaperäinen punainen sumu saartaa Inaban ja Tartaroksen (Tartarus) kaltainen torni ilmestyy Yasogamin lukion tilalle. Syylliseksi tähän sekä P-1 Grand Prixin tapahtumiin paljastuu punatukkainen ystävyyssiteitä halveksiva nuori mies nimeltä Sho Minazuki, jonka tavoite on tuhota maailmasta kaikki muut ihmiset ja joka oli pakottanut vankilasta vapauttamansa Tohru Adachin apurikseen.

Tutkintaryhmän jäsenet päättävät lähteä pelastamaan Shadow Operativesin jäsenet, nappaamaan Shon sekä selvittämään punaisen sumun alkuperän. Labrys saapuu Inabaan heidän avukseen mukanaan Yukari Takeba sekä Ken Amada ja Koromaru-koira. Lisäksi Junpei Iori päätyy myös sattuman kautta Inabaan. Turnauksessa persoonankäyttäjät kohtaavat tällä kertaa toistensa sijaan omat varjominänsä, jotka ovat todellisuudessa Shon sekä edellisessä pelissä esiintyneen ja tällä kertaa "kenraali Teddieksi" naamioituneen pahansuovan olennon (Malevolent Entity) luomuksia.

Lopulta paljastuu, että Sho oli ollut vuosia sitten yksi Shuji Ikutsukin kokeiden kohteena olleista katulapsista, joka kasvoi haluavaksi elää ikuisesti yksin. Hänelle annetun Iltahyöhenen (Plume of Dusk) oli tarkoitus tehdä hänestä persoonankäyttäjä. Mutta sen sijaan Sho olikin vain saanut toisen persoonallisuuden, joka käytti nimeä "Minazuki" ja jolla oli persoona nimeltä Tsukiyomi. Sho oli saanut yhdessä vaiheessa kutsun Samettihuoneeseen (Velvet Room), mutta kieltäytynyt tästä. Pahansuopa olento taas oli nimeltään Hi-no-Kagutsuchi. Hän oli syntynyt ihmisten sisällä elävästä itsekkyydestä ja tyytymättömyydestä Inaban ollessa aiemmin viime vuoden jouluna televisiomaailmasta tulleen sumun peitossa, sekä luvannut Shon molemmille persoonallisuuksille tekevänsä maailmasta näiden toiveiden mukaisen, jos onnistuisi saamaan itselleen todellisen ruumiinsa Shadow Operativesin jäsenten ja Tutkintaryhmän persoonista "kaiverrettujen" palasten avulla.

Mutta tornin huipulla Kagutsuchi valtasi Shon kehon. Persona 3:n tarinatilassa Labrys kuitenkin tuhoaa hänet, kun taas Persona 4:n tarinatilassa sen tekevät Yu Narukami sekä Adachi yhteisvoimin. Samalla torni romahtaa ja Elizabeth sekä Margaret teleporttaavat muut persoonankäyttäjät turvaan. Tämän jälkeen Yu palaa Inabasta takaisin kotikaupunkiinsa, Mitsuru ottaa uuden askeleen Shadow Operativesin toiminnassa, sekä Labrys ja Yukari vierailevat hylätyssä laboratoriossa. Muut persoonankäyttäjät palaavat entisiin elämiinsä.

Jos pelaaja on suorittanut molemmat tarinatilat, hän pääsee näkemään todellisen lopetuksen, jossa tapahtuneesta hengissä selvinnyt Sho ei enää aistinut Minazukia Iltahöyhenessä, mutta kykeni nyt kutsumaan Tsukiyomin omin voimin. Hän kertoo muille kuinka seurasi sivusta viime vuoden sarjamurhatapausta ja kuinka tapasi Kagutsuchin. Yu sanoo, ettei Shon pitäisi pelätä ystävyyssiteiden muodostamista, mutta Sho kuitenkin uskoo edelleen taistelemisen olevan ainoa keino oppia tuntemaan muita ihmisiä. Yu ja Sho käyvät vielä yhden taistelun, jonka Yu voittaa. Sho on vaikuttunut ja lähtee aloittamaan oman matkansa, minkä jälkeen hän vannoo palaavansa tappamaan Yun.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Äänirooleissa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkuperäiset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 Daisuke Namikawa  Yu Narukami  
 Shōtarō Morikubo  Yosuke Hanamura  
 Yui Horie  Chie Satonaka  
 Ami Koshimizu  Yukiko Amagi  
 Tomokazu Seki  Kanji Tatsumi  
 Rie Kugimiya  Rise Kujikawa  
 Kappei Yamaguchi  Teddie  
 Romi Paku  Naoto Shirogane  
 Maaya Sakamoto  Aigis  
 Rie Tanaka  Mitsuru Kirijo  
 Hikaru Midorikawa  Akihiko Sanada  
 Mamiko Noto  Fuuka Yamagishi  
 Ayana Taketatsu  Labrys  
 Megumi Toyoguchi  Yukari Takeba  
 Megumi Ogata  Ken Amada  
 Kōsuke Toriumi  Junpei Iori  
 Miyuki Sawashiro  Elizabeth  
 Kenichi Suzumura  Sho Minazuki  
 Mitsuaki Madono  Tohru Adachi  
 Kana Hanazawa  Marie  
 Sayako Ohara  Margaret  
 Fumihiko Tachiki  kuuluttaja/Hi-no-Kagutsuchi  
 Junichi Suwabe  Theodore  
 Hideyuki Hori  Shuji Ikutsuki  
 Masumi Asano  Kikuno Saikawa  
 Hirofumi Tanaka  etsivä Kurosawa  
 Unshō Ishizuka  Ryotaro Dojima  
 Akemi Kanda  Nanako Dojima  

Englanninkieliset

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 Johnny Yong Bosch  Yu Narukami, Tohru Adachi  
 Yuri Lowenthal  Yosuke Hanamura, sivuäänet  
 Erin Fitzgerald  Chie Satonaka, Kikuno Saikawa  
 Amanda Winn-Lee  Yukiko Amagi  
 Matthew Mercer  Kanji Tatsumi, sivuäänet  
 Laura Bailey  Rise Kujikawa  
 Sam Riegel  Teddie, sivuäänet  
 Valerie Arem  Naoto Shirogane  
 Karen Strassman  Aigis, Nanako Dojima, Kanjin äiti  
 Tara Platt  Mitsuru Kirijo, Elizabeth  
 Liam O’Brien  Akihiko Sanada, sivuäänet  
 Wendee Lee  Fuuka Yamagishi  
 Cindy Robinson  Labrys, Ken Amada  
 Michelle Ruff  Yukari Takeba  
 Vic Mignogna  Junpei Iori, Igor  
 Todd Haberkorn  Sho Minazuki  
 Eden Riegel  Marie  
 Marisha Ray  Margaret  
 Patrick Seitz  kuuluttaja/Hi-no-Kagutsuchi  
 Travis Willingham  Theodore  
 J. B. Blanc  Shuji Ikutsuki, Ryotaro Dojima, sivuäänet  
 Grant George  etsivä Kurosawa, sivuäänet  
 David Vincent  herra Inoue