Persialaiset karavaaniseraljit
| Persialaiset karavaaniseraljit | |
|---|---|
 |
|
| Maailmanperintökohde | |
| Sijainti | Iran |
| Tyyppi | kulttuurikohde |
| Kriteerit | (ii)(iii) |
| Tunnusnumero | 1668 |
| Valintahistoria | |
| Valintavuosi | 2023 |
Persialaiset karavaaniseraljit on vuonna 2023 luotu Unescon maailmanperintökohde, johon kuuluu 54 karavaaniseraljia eri puolilla nykyistä Irania. Karavaaniseraljit olivat tienvarsimajataloja, jotka tarjosivat suojaa, ruokaa ja vettä karavaaneille, pyhiinvaeltajille ja muille matkailijoille. Karavaanseralien sijainnit määräytyivät juomaveden saatavuuden, maantieteellisten olosuhteiden ja turvallisuusnäkökohtien perusteella. Maailmanperintökohteeseen valittuja seraljeja pidetään arvokkaimpina esimerkkeinä Iranin lukuisista karavaaniseraljeista, ja ne ilmentävät monenlaisia arkkitehtonisia tyylejä, ilmasto-olosuhteisiin sopeutumista ja rakennusmateriaaleja, jotka ovat levinneet tuhansien kilometrien alueelle ja joita on rakennettu vuosisatojen ajan. Yhdessä ne esittelevät karavaaniseraljien kehitystä ja verkostoa Iranissa historian eri vaiheissa.[1]
Esimerkkejä seraljeista
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]-
Deyr-e Gachin, Qomin provinssi -
Sheikhali Khān -
Rashti -
Borāzjān
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ The Persian Caravanserai Unesco World Heritage Convention. Viitattu 12.10.2024.