Peroksihapot
Peroksihapot eli perkarboksyylihapot tai perhapot ovat orgaanisia yhdisteitä, jotka sisältävät tunnusomaisen funktionaalisen ryhmän RCOOOH. Ne ovat siis yksi orgaanisten peroksidien luokka. Monet peroksihapot ovat voimakkaita hapettimia. Niitä käytetään muun muassa synteettisen orgaanisien kemian reaktioissa, desinfiointiaineina ja valkaisureagensseina.[1][2]
Ominaisuudet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Huoneenlämpötilassa pienimolekyyliset alifaattiset peroksihapot ovat nestemäisiä yhdisteitä ja pitempiketjuiset alifaattiset ja aromaattiset peroksihapot ovat kiinteitä aineita. Monille lyhytketjuisille peroksihapoille on tunnusomaista hyvä vesiliukoisuus. Pitempiketjuiset ja aromaattiset perkarboksyylihapot liukenevat veteen huonommin. Kiinteässä olomuodossa perkarboksyylihapot muodostavat toisiinsa vetysitoutuneita dimeerejä. Perkarboksyylihapot ovat hyvin heikkoja happoja, heikompia kuin vastaavat karboksyylihapot. Niiden tyypillinen pKa-arvo on 7–10. Karboksyylihappoja alhaisempi happamuus selittyy sillä, että perkarboksyylihapoista muodostuva perkarboksylaatti-ioni ei ole samalla tavoin resonanssimuotojen stabiloima kuin karboksylaatti-ioni on.[1][2]
Monet perkarboksyylihapot ovat erittäin voimakkaita hapettimia ja reagoivat helposti ja voivat hajota pitkiä aikoja säilytettäessä. Hajoaminen voi tapahtua joko radikaalimekasnimilla, jolloin muodostuu alkoholeja tai yhtäaikaisprosessina, jolloin niistä muodostuu karboksyylihappoja. Molekyylimassaltaan suuret peroksihapot ovat pienimolekyylimassaisia yhdisteitä pysyvämpiä. Peroksihapot kykenevät hapettamaan muun muassa tioeetterit sulfoksideiksi tai sulfoneiksi, amiinit amiinioksideiksi, aromaattiset hiilivedyt fenoleiksi, fenolit kinoneiksi, alkeenit epoksideiksi ja ketonit estereiksi (Baeyer–Villiger-reaktio).[1][2]
Valmistus
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Peroksihappoja voidaan valmistaa usealla eri tavalla hapettamalla joko karboksyylihappoja, happoanhydridejä tai niiden johdannaisia. tyypillisin käytetty hapetin on vetyperoksidi happamissa olosuhteissa. Muita tapoja ovat esimerkiksi aldehydien auto-oksidaatio, esterien hapetus peroksidien avulla tai karboksyylihappojen hapettaminen otsonilla.[1][2][3]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c d Jose Sanchez & Terry N. Myers: Peroxides and Peroxide Compounds, Organic Peroxides, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2000. Viitattu 18.12.2014
- ↑ a b c d Herbert Klenk, Peter H. Götz, Rainer Siegmeier & Wilfried Mayr: Peroxy Compounds, Organic, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2000. Viitattu 18.12.2014
- ↑ Jonathan Clayden, Nick Greeves, Stuart Warren: Organic Chemistry, s. 430. Oxford University Press, 2012. ISBN 978-0-19-927029-3 (englanniksi)