Perdurantismi
Perdurantismi (engl. perdurantism, four-dimensionalism[1]) on metafyysinen teoria olioiden identiteetistä ja jatkuvuudesta. Se on eräs selitys ajan virtaamisen aiheuttamaan ongelmaan ja pyrkii selittämään olioiden ajallista luonnetta. Perdurantistien mukaan oliot ovat neliulotteisia entiteettejä, jotka koostuvat temporaalisten osien sarjoista, aivan kuten elokuva koostuu yksittäisistä kuvista.
Perdurantistit jakautuvat kahteen ryhmään, ”matoteorian” (worm theory) ja ”vaiheteorian” (stage theory) eli eksdurantismin kannattajiin. Ensin mainitut katsovat, että oliot koostuvat niistä erilaisista temporaalisista osista joita niillä on, jolloin ne ovat kuin neliulotteisia 'matoja', jotka kurottautuvat aika-avaruuden läpi, ja näyttäytyvät havaitsijoille kolmiulotteisina olioina. Viimeksi mainitut katsovat, että oliot muodostuvat jokaisella ajan hetkellä erillisestä temporaalisesta osasta, joka on vain lyhytaikainen. Tällaiset osat kuitenkin liittyvät toisiin temporaalisiin osiin jollain tietyllä tavalla (Ted Sider puhuu modaalisista vastinsuhteista, Katherine Hawley puolestaan ”ei-humelaisista suhteista”), mikä mahdollistaa identiteetin säilymisen läpi ajan.
Perdurantismille vastakkainen näkemys on endurantismi. Joidenkin filosofien mielestä perdurantimi sopii kuitenkin paremmin yhteen erityisen suhteellisuusteorian kanssa. Uusin keskustelu on kuitenkin osoittanut ongelmia kummassakin näkökannassa, eikä perdurantismin määritelmästä tai endurantismin ja perdurantismin rajalinjasta vallitse yksimielisyyttä. Termien ”endure” ja ”perdure” käyttö tässä yhteydessä on peräisin David Kellogg Lewisiltä (On the Plurality of Worlds, 1986).
Tunnettuja perdurantisteja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Juri V. Balašov, joka on kirjoittanut paljon perdurantismista ja erityisestä suhteellisuusteoriasta
- Jonathan Edwards, joka esitti, että jokaisen ihmisen jokaisen vaiheen summaa voitiin pitää valtavana kokonaisuutena, minkä seurauksena myös jokainen ihminen on osallinen perisynnistä ja siten velvollinen kärsimään siitä mahdollisen rangaistuksen
- Katherine Hawley
- Mark Heller
- Hud Hudson
- Robin Le Poidevin
- David Kellogg Lewis,[1] joka esitti perdurantismin välttämättömäksi aikamatkustukselle
- W. V. O. Quine
- Ted Sider[1]
- J. J. C. Smart
- Alfred North Whitehead
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Lewis, D. K.; On the Plurality of Worlds Oxford: Blackwell (1986)
- Hawley, Katherine: Temporal Parts Stanford Encyclopedia of Philosophy. Viitattu 5. syyskuuta 2007.
- McKinnon, N.: "The Endurance/Perdurance Distinction", The Australasian Journal of Philosophy 80:3 p. 288-306. (2002)
- Merricks, T.: "Persistence, Parts and Presentism", Nous 33 p. 421-38. (1999)
- Sider, T.: Four-Dimensionalism Oxford: Clarendon Press. (2001)
- Zimmerman, D.: "Persistence and Presentism", Philosophical Papers 25:2. (1996)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Koslicki, Kathrin: Towards a Neo-Aristotelian Mereology (dialectica Vol. 61, N° 1 (2007), pp. 127–159) blackwell-synergy.com. Viitattu 5. syyskuuta 2007.[vanhentunut linkki]
