Pemmikaani
Pemmikaani on talin ja jauhetun kuivalihan tiivis sekoitus, joka voidaan maustaa kuivatuilla marjoilla. Pohjois-Amerikan kantaväestö käytti pemmikaania aiemmin matkaeväänä ja ravitsevana hätäravintona. Nykyisin pemmikaani-nimisiä tuotteita valmistetaan evääksi retkeilijöiden käyttöön.[1]
Pemmikaanin nimi on juonnettu creenkielisestä sanasta pimîhkân.[2] Pemmikaani valmistettiin perinteisesti vähärasvaisesta biisonin, hirven,peuran tai muun riistaeläimen lihasta. Liha paloiteltiin ohuiksi viipaleiksi ja kuivattiin rapeaksi auringossa tai pienellä tulella. Sen jälkeen se jauhettiin kivillä lähes jauhemaiseksi, ja siihen sekoitettiin puolet sulaa talia. Joskus mukaan pantiin kuivattuja ja hienoksi jauhettuja mustikoita, puolukoita, marjatuomipihlajan tai virginiantuomen marjoja.[1] Valmis sekoitus pakattiin nahkapussiin. Nykyään pemmikaania valmistetaan myös naudanlihasta.[3]
Runsaan energiapitoisuuden ohella pemmikaani tunnetaan säilyvyydestään. Se voi pysyä käyttökelpoisena vuosia tai jopa vuosikymmeniä.[3]
Pemmikaanin tapaista ovat alkujaan olleet Britanniassa tehty mincemeat ja eteläafrikkalaista alkuperää oleva Biltong. Kasvispohjaista pemmikaania sanotaan granolaksi.[1][3]
Pemmikaaniin turvautuivat matkoillaan mm. kuuluisat etelänavan tutkijat Roald Amundsen ja Robert Scott.[3] Suomessa pemmikaani on tullut tutuksi muun muassa Tex Willer -sarjakuvista ja Juhani Peltosen romaanihenkilön Elmon suosikkiruokana omenoiden ja rommin ohessa.
Katso myös
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Jaakko Rahola: Raholan syötäviä sanoja kolumbus.fi. Arkistoitu 20.12.2016. Viitattu 14.4.2009.
- ↑ Rani-Henrik Andersson ja Markku Henriksson: Intiaanit : Pohjois-Amerikan alkuperäiskansojen historia, s. 488. Gaudeamus Helsinki University Press, 2010. ISBN 978-952-495-162-3
- ↑ a b c d Encyclopaedia Fennica, Helsinki Otava 1963