Peltorasti
| Peltorasti | |
|---|---|
 Peltorastin kukka ja kukintoa. |
|
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Kaksisirkkaiset Magnoliopsida |
| Lahko: | Boraginales |
| Heimo: | Lemmikkikasvit Boraginaceae |
| Suku: | Rastit Anchusa |
| Laji: | arvensis |
| Kaksiosainen nimi | |
| Katso myös | |
Peltorasti (Anchusa arvensis, syn. Lycopsis arvensis) on yksivuotinen, ruohovartinen, sinikukkainen lemmikkikasvi.[1]
Ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Peltorasti on 10–40 cm korkea, alun perin pystyvartinen, mutta usein jo tyvestä lähtien runsaasti haarova kasvi. Lehdet ovat kielimäisen suikeat, usein reunoiltaan poimuiset. Varret, lehdet ja myös kukinnon vihreät osat ovat hyvin karheakarvaisia. Kukinnot on haarojen päissä olevia viuhkoja, jotka pitenevät kesän mittaan uusien kukkien avautuessa niiden kärjessä. Jokaisen kukan tyvellä on tukilehti. Verhiö on tyvestä asti liuskainen, ja suippoja liuskoja on viisi. Tiheässä olevat karvaiset kukkien tukilehdet ja verhiöliuskat tekevät kukinnon pörröisen näköiseksi, sillä kukkien teriö on melko pieni. Teriö on aluksi punainen, mutta muuttuu vaaleantaivaansiniseksi. Teriön tyviosa on torvimainen, hieman käyrä ja jää verhiön sisään. Teriöstä näkyy noin puolen senttimetrin läpimittainen, viisiliuskainen, ratasmainen, hieman vastakohtainen kärkiosa. Teriön torvessa on vaaleita kyhmyjä, joiden taakse heteet ja emi jäävät. Hedelmä on nelilohkoinen lohkohedelmä. Hedelmyksissä eli hedelmän lohkoissa on muurahaisten ravinnoksi sopiva lisäke, minkä vuoksi muurahaiset kuljettavat niitä ja edistävät siten kasvin leviämistä.[1][2]
Levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Peltorasti on ilmeisesti alun perin kotoisin Kaakkois-Euroopasta, Mustanmeren tienoilta. Se on jo varhain levinnyt viljelyn mukana lähes koko Keski- ja Länsi-Eurooppaan. Laji on yleinen Etelä-Skandinaviassa ja esiintyy satunnaisemmin pohjoisempanakin. Idässä levinneisyysalue ulottuu Volgalle. Laji on kulkeutunut myös Atlantin yli ja esiintyy Pohjois-Amerikan itä- ja keskiosissa. Mustaltamereltä etelään, Välimeren pohjukan tienoille, ja kaakkoon, Iranin kautta Altaille ja Himalajalle esiintyy eurooppalaista peltorastia muistuttavia muotoja, joita on pidetty alalajina (subsp. orientalis) tai erillisenä lajina (Anchusa ovata).[2][3]
Suomessakin peltorastin kasvupaikat liittyvät selvästi viljelyyn. Se kasvaa pelloilla ja puutarhoissa sekä joskus paikoilla, joilla viljaa käsitellään, esimerkiksi satamissa. Sen jokseenkin yhtenäinen esiintymisalue ulottuu Satakunnan, Hämeen, Savon ja Karjalan eteläisiin osiin, paikoin Pohjois-Savoonkin. Yleisin se on Ahvenanmaalla, mutta ei kovin yleinen sielläkään. Näillä alueilla se on ilmeisesti muinaistulokas. Pohjanmaalla peltorastia tavataan rannikolla, lähinnä satamakaupunkien tienoilla uustulokkaana. Satunnaisena sitä on tavattu pohjoisempana Sisä-Suomessa Etelä-Lappiin asti. Peltorasti on 1900-luvun jälkipuoliskolla harvinaistunut. Erityisesti Etelä-Suomen keskeisen esiintymisalueen pohjoispuolelta lajista on niukasti tuoreita havaintoja. Harvinaistuminen johtuu ilmeisesti viljelymenetelmien muutoksista ja siemenviljan tehokkaammasta puhdistamisesta.[1][2][4]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b c Hämet-Ahti, Leena, ym.: Retkeilykasvio, s. 311. (3. painos) Helsinki: Suomen Luonnonsuojelun Tuki Oy, 1986. ISBN 951-9381-14-7
- ↑ a b c Viljo Erkamo: Suuri kasvikirja, III osa, s. 396–397. (toim. Jaakko Jalas) Helsinki: Otava, 1980. ISBN 951-1-05293-4
- ↑ Anderberg, A.: Den virtuella floran: Fårtunga (Anchusa arvensis) — Norra halvklotet (levinneisyyskartta) Den virtuella floran. 1997. Naturhistoriska riksmuseet. Viitattu 10.9.2008.
- ↑ Lampinen, R. & Lahti, T.: Kasviatlas 2007: kartat (Hakuavain: peltorasti) Kasviatlas 2007. 2008. Helsinki: Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo. Arkistoitu 25.3.2009. Viitattu 10.9.2008.
