Peltoetana

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Peltoetana
Uhanalaisuusluokitus
Suomessa:

Elinvoimainen [1]

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Nilviäiset Mollusca
Luokka: Kotilot Gastropoda
Alaluokka: Keuhkokotilot Pulmonata
Lahko: Maakeuhkokotilot Stylommatophora
Heimo: Peltoetanat Agriolimacidae
Suku: Deroceras
Laji: agreste
Kaksiosainen nimi

Deroceras agreste
(Linnaeus, 1758)

Synonyymit
  • Agriolimax agrestis
  • Agriolimax reticulatus
Peltoetanan levinneisyys.
Peltoetanan levinneisyys.
Katso myös

  Peltoetana Wikispeciesissä
  Peltoetana Commonsissa

Peltoetana (Deroceras agreste) on peltoetanoiden heimoon kuuluva, ilmaa hengittävä keskikokoinen etanalaji ja merkittävä puutarhojen tuholainen.

Koko ja ulkonäkö

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yksivuotinen, 3,5–5 senttimetrin mittaiseksi kasvava peltoetana vaihtelee väritykseltään kellanvalkeasta vaaleanruskeaan. Väritys on suhteellisen tasainen eikä ihossa ole täpliä tai läiskiä; pää ja tuntosarvet ovat muuta ruumista tummemmat. Pohjapuoli on valkoinen. Lima on yleensä kirkasta, mutta muuttuu maidonvalkeaksi, jos eläintä häiritään. Hengitysaukko sijaitsee kilven takaosassa. Peltoetanan varma erottaminen muista Deroceras-suvun lajeista saattaa edellyttää genitaalipreparaatin tekoa.

Peltoetanaa esiintyy Aasiassa sekä Pohjois- ja Keski-Euroopassa.

Peltoetana tulee toimeen monenlaisissa elinympäristöissä; eniten sitä esiintyy kosteahkoilla, pääosin luonnontilaisilla ruohostomailla. Puutarhoissa laji aiheuttaa tuhoja pääosin loppukesäisin ja syksyisin. Kosteina kesinä ja syksyinä peltoetanoita voi olla todella runsaasti, ja etanat ovat liikkeellä myöhään syksyyn.

Peltoetanan luontaisia vihollisia ovat siili, muutamat linnut, kuten rastaat, kovakuoriaiset, kuten maakiitäjäiset ja etanahaiskiaiset sekä Phasmarhabditis hermaphrodita -sukkulamato. Tehokasta kemiallista torjunta-ainetta peltoetanaa vastaan ovat rautafosfaattia sisältävät rakeet.

  1. Pedro Cardoso: Peltoetana – Deroceras agreste Suomen Lajitietokeskus. 2019. Viitattu 23.3.2022.