Pelkosenniemen taistelu
| Pelkosenniemen taistelu | |||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Osa talvisotaa | |||||||||
| |||||||||
| Osapuolet | |||||||||
|
|
| ||||||||
| Komentajat | |||||||||
|
|
| ||||||||
| Tappiot | |||||||||
|
117 kaatunutta |
yli 1 000 | ||||||||
| |||||||||
Pelkosenniemen taistelu oli Pelkosenniemellä 16.–18. joulukuuta 1939 käyty talvisodan taistelu. Se sai alkunsa, kun Savukoskelta edenneet puna-armeijan joukot törmäsivät Kenttätäydennysprikaatin 8. pataljoonaan 16. joulukuuta Savukosken lossin kohdalla. Taistelu päättyi suomalaisten voittoon ja puna-armeijan perääntymiseen.
Neuvostoliiton hyökkäys alkoi vesisateessa 16. joulukuuta 1939 Kitisen lossin alueella. Suomen joukko-osastoista paikalle komennettiin jääkäriupseeri majuri Armas Perksalon johtama jalkaväkirykmentti JR 40, joka kuului Pohjois-Suomen Ryhmään. Osa JR 40:stä aloitti 18.12. koukkauksen vihollisen selustaan. Samaan aikaan Neuvostoliiton joukko (majuri Stefan V. Kolomietsin 273. vuoristojalkaväkirykmentti) jatkoi hyökkäystään Kitisen lossilta kohti Pelkosenniemeä, ja saivatkin kirkonkylän haltuunsa panssarijoukkojen avulla.[1]
Saman päivän iltana alkoi suomalaisten vastahyökkäys. Koukkaavat joukot olivat vailla yhteyksiä omaan rykmenttiinsä. Ne yllättivät vihollisen ja tuhosivat kilometrin päässä lossilta sen huoltokeskuksen ja tykkipatterit. Yksi puna-armeijan taisteluosaston autonkuljettajista sai luodista osuman ja lyyhistyi auton äänitorven päälle. Äänitorvi aiheutti hämminkiä neuvostojoukoissa. Yllättyneet neuvostojoukot jättivät Pelkosenniemen ja pakenivat sekasorron vallitessa 19. joulukuuta yöllä kohti Savukoskea. Vesisateessa alkanut taistelu päättyi pakkasen kiristyttyä poikkeuksellisesti lähes 40 asteeseen halvaannuttaen panssarivaunut ja hyökkääjän sotilaat. Hyökkääjältä jäi Pelkosenniemen lossille koko kalusto ja myös soittokunnan puhaltimet, joilla oli tarkoitus juhlistaa Lapin valtausta.[2]
Joulukuun 17. päivänä armeijan ylipäällikkö ja tasavallan presidentti Kyösti Kallio piti radiopuheen rohkaisten suomalaisia sotilaita: ”Te sotilaat siellä rintamalla saatte joka päivä nähdä ja me täällä kotona olevat saamme ihmeeksemme kuulla, miten elämää johtava käsi antaa teille voimaa seisoa väkivaltaa vastaan ja voittaa silloinkin, kun vastassanne on valtava ylivoima.” Myös presidentin puoliso Kaisa Kallio piti radiopuheen, jossa hän kehotti Suomen kansaa rukoilemaan.
Jotkut suomalaiset sotilaat uskoivat Jumalan auttaneen yllätysvoiton saamisessa. Myöhemmin 25 vuotta talvisodan päättymisen jälkeen Pelkosenniemelle pystytettiin muistomerkki, jossa lukee: ”Pelkosenniemen taistelu 18.12.1939 : Tässä auttoi Herra”.[3][4]
Joukkojen tappiot
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pelkosenniemen taistelussa suomalaisten tappiona oli 117 kaatunutta, 103 haavoittunutta ja 50 kadonnutta, kun taas neuvostosotilaita kaatui arviolta 200–400. Lisäksi neuvostojoukot menettivät 40 autoa, 8 hyökkäysvaunua, 3 kenttätykkiä, 200 hevosta ja suuren määrän käsiaseita ja patruunoita, joita kuljetettiin hevoskuormittain. Myöhemmin taistelupaikalla vieraillut Lapin Ryhmän komentaja, kenraalimajuri Wallenius, antoi värikkään kuvauksen taistelutapahtumista:[5]
»Vihollinen lyötiin niin perusteellisesti, että maantie jäi laidasta laitaan tukituksi sortunein hyökkäysvaunuin, murskautunein autoin, pirstotuin ajoneuvoin; saaliiksi jäi joitakin tykkejä, kymmeniä autoja, erilaisia aseita, hevosia, satamäärin satuloita sekä paljon muun lisäksi propagandakuormasto, joka sisälsi Leninin ja Stalinin kuvia, kirjaston, filmikoneen, propagandafilmejä, julisteita, seinävaatteita, pitsiverhoja sekä septetin torvet – ne, joilla Suomeen marssittaessa soitettiin.»
Elokuvadramatisointi
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Pelkosenniemen taistelusta kertova draamallinen dokumenttielokuva, Pelkosenniemi 1939 – Unohdettu taistelu, valmistui vuonna 2021. Elokuva syventyy Pelkosenniemellä tapahtuneisiin merkittäviin tapahtumiin, jotka johtivat ratkaisevaan voittoon Suomen historian käännekohdassa.[6]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Pelkosenniemen taistelu 1939 (Arkistoitu – Internet Archive). Talvisodan tietokeskus. Talvisotayhdistys. Viitattu 20.9.2015.
- ↑ Koukkaus pelasti Pelkosenniemen. Lapin Yle uutiset 17.12.2009. Viitattu 20.9.2015.
- ↑ Suomen historian kovissa paikoissa ulospääsyä etsittiin rukoillen Uusi Tie -verkkolehti. 29.11.2017. Viitattu 4.6.2020.
- ↑ Suomen kohtalo Korkeimman kädessä 80 vuotta sitten www.inarilainen.fi. Arkistoitu 4.6.2020. Viitattu 4.6.2020.
- ↑ Airio, Pentti: Sallan suunnan taistelut 1939–1940, s. 24–25. Sotahistorian laitos, 2009. ISBN 978-951-25-1965-1 Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 5.9.2023).
- ↑ Pelkosenniemi 1939 – Unohdettu taistelu ksek.fi. Viitattu 5.9.2023.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Suomalaisten koukkaus oli niin yllättävä, että pelkkä taistelun ääni sai puna-armeijan paniikkiin. Ilta-Sanomat 15.12.2019.