Pekka Perttu
Pekka Perttu (ven. Пётр Алексеевич Пертту, Pjotr Alekseevitš Perttu; 14. lokakuuta 1917 – 10. elokuuta 1992) oli Neuvostoliitossa asunut suomeksi kirjoittanut vienankarjalainen kirjailija.
Perttusten runonlaulajasukuun kuulunut Pekka Perttu syntyi Köynäsjärven kylässä Vienan Karjalassa. Hän valmistui Uhtuan keskikoulusta 1937 ja lähti sitten Petroskoihin opiskelemaan opettajaksi. Talvisodan aikana Perttu oli asepalveluksessa työskennellen rintamalehdessä. Jatkosodan vuosina hän palveli hävittäjäpataljoonassa sekä sissiosastossa. Perttu haavoittui 1944 ja siirtyi sen jälkeen siviiliin Totuus-lehden osastonjohtajaksi. Perttu opiskeli 1950–1955 Moskovan Gorki-kirjallisuusinstituutissa ja palattuaan Moskovasta Karjalaan hän oli toimittajana Punalippu-lehdessä vuoteen 1968 saakka ja toimi Karjalan kirjailijaliiton konsulttina.
Pertun ensimmäinen kertomuskokoelma Ruuhka ilmestyi 1955, ja sen jälkeen hän kirjoitti useita novelleja, esseitä ja kertomuksia. Pertun teosten aiheet tulivat Karjalan luonnosta, Kalevalasta sekä karjalaisesta kansanperinteestä. Hän kirjoitti myös pakinoita vienankarjalan murteella ja niitä julkaistiin kokoelmassa Vesiperän paikinoita.
Pekka Perttu oli naimisissa inkerinsuomalaisen kansanrunouden tutkijan Unelma Konkan kanssa. Heidän poikansa on kirjailija Arvi Perttu, joka on asunut vuodesta 2001 Suomessa.
Teokset
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Ruuhka. 1955
- Kesäöitä. 1955
- Poutaa. 1959
- Mäntyjen tarina. 1961
- Kalevalan tulia. 1963
- Aarre. 1970
- Riiko Marttinen. 1970
- Maiseman silmä. 1973
- Viehkatie. 1977
- Vuosien saatossa, toimittajana. 1978
- Väinämöisen venehen jälki. 1978
- Vesiperän pakinoita. 1980
- Aikojen viestiä. 1984
- Kotirannat. 1989
- Valhekellot. 1993
- Etsin kultaista kuurnaa. 1996
- Väinämöisen venehen jälki: Essee ja kertomuksia. (Taiteilija: Vitali Nakonetšnyi. Karjalan kirjallisuuden klassikot. Juminkeon julkaisuja n:o 39) Kuhmo: Juminkeko (Petroskoi: Periodika), 2004. ISBN 952-5385-21-3