Pekka Jalkanen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Pekka Jalkanen
Hortto Kaalo esiintymässä vuonna 1972. Pekka Jalkanen istuu oikealla.
Hortto Kaalo esiintymässä vuonna 1972.
Pekka Jalkanen istuu oikealla.
Henkilötiedot
Koko nimi Simo Pekka Antero Jalkanen
Syntynyt5. syyskuuta 1945
Rautalampi
Ammatti säveltäjä
musiikkitieteilijä

Simo Pekka Antero Jalkanen (s. 5. syyskuuta 1945 Rautalampi) on suomalainen säveltäjä.[1]

Ennen säveltäjänuraansa Jalkanen kiinnostui kansanmusiikista, romanien musiikista ja lastenmusiikista. Hän tuotti M. A. Nummisen kanssa vuonna 1970 lastenmusiikkialbumin Iso mies ja keijukainen.

Jalkanen opiskeli säveltämistä yksityisesti Erkki Salmenhaaran johdolla ja on säveltänyt musiikkia jousisoittimille, kamarimusiikkia, vokaalimusiikkia, elokuvamusiikkia ja kaksi oopperaa.[2] Jalkasen musiikkia on luonnehdittu minimalistiseksi.[3]

Jalkanen väitteli Helsingin yliopistossa tohtoriksi musiikkitieteestä: hänen etnomusikologian alaan kuuluva väitöskirjansa vuodelta 1989 käsittelee 1920-luvun jazzkulttuuria. Jalkanen on toiminut musiikkitieteen dosenttina Tampereen yliopistossa vuodesta 1991 alkaen.[4]

Jalkaselle myönnettiin valtion taiteilijaeläke 2013.[5]

Näyttämöteoksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Orkesteriteoksia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Viron orja kahdelle sooloviululle ja jousiorkesterille (1980)
  • Konsertto oboelle, cembalolle ja jousiorkesterille (1982)
  • Kitarakonsertto (1988)
  • Angelus mundi jousiorkesterille (1988)
  • Kantelekonsertto (1997)
  • Satakieli, musiikkisatu kertojalle ja kamariorkesterille (2007)
  • Aeterna, kaksoiskonsertto bandoneonille, decacordelle ja kamariorkesterille (2009)

Kamarimusiikkia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Jousikvartetto nro 1 (1981)
  • Jousikvartetto nro 2 (1994)
  • Gemelos kahdelle kitaralle (1970)
  • Kebab englannintorvelle ja kahdelle kitaralle (1972)
  • Maankiertäjä oboelle ja cembalolle (1975)
  • Puhallinkvintetto (1983)
  • Asca oboelle ja fagotille (1983)
  • Melunaa kolmelle 5-kieliselle kanteleelle (1985)
  • Septetto kanteleelle, huilulle, cembalolle ja jousikvartetille (1986)
  • A'isha kanteleelle ja käsikelloyhtyeelle (1997)
  • Elélu alttohuilulle ja kitaralle (1998)
  • Pro terva 15-kieliselle kanteleelle (2003)
  • Speira bandoneonille ja decacordelle (2004)
  • Preludi, fantasia ja nokturni decacordelle (2006)
  • Glubnyi soolosellolle (2012)
  • Loviatar kanteleelle ja kotolle (2013)
  • Alussa - Nyt! tenorisaksofonille ja sähkökanteleelle/live-elektroniikalle (2015)
  • Anabasis kitaralle/decacordelle (2015)

Vokaalimusiikkia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Huilunsoittaja, mezzosopraanolle/baritonille ja kitaralle (Hermann Hesse, 1980)
  • Kreikkalaisia lauluja mezzosopraanolle ja kitaralle (1980)
  • Kaijun vaijun kahdelle kuorolle (suomalainen romanilaulu, 1982)
  • Piika pikkarainen, joulukertomus lapsikuorolle ja lapsilukijalle (inkeriläisiä kansanrunoja, 1985)
  • Yrtti mezzosopraanolle ja kanteleelle (Gilgameš, 1997)
  • Muaemo, joulukertomus etnomezzosopraanolle, sekakuorolle ja soitinyhtyeelle (karjalaisia kansanrunoja, 1999)
  • Kotikylä kertojalle ja kitaralle/decacordelle (rautalampilaisia runoja, 2010)
  • Kolme jäälitsää, musiikkisatu laulavalle kertojalle, kahdelle viululle, jouhikolle ja kanteleelle (vienalainen tarina, 2015)
  1. Kuka kukin on 2003, s. 296–297. Helsinki 2002. ISBN 951-1-18086-X
  2. Korhonen, Kimmo: Pekka Jalkanen, säveltäjä 2001. Suomalaisen musiikin tiedotuskeskus FIMIC. Viitattu 24.10.2011.
  3. Salmenhaara, Erkki (toim.): ”Pekka Jalkanen”, Suomalaisia säveltäjiä, s. 131–133. Helsinki: Otava, 1994. ISBN 951-1-12641-5
  4. Heiniö, Mikko: Pekka Jalkanen :: 5 September 1945 2000. Suomalaisen musiikin tiedotuskeskus FIMIC. Viitattu 24.10.2011.
  5. Heille myönnettiin uudet taiteilijaeläkkeet 26.6.2013. Iltalehti. Arkistoitu 29.6.2013. Viitattu 26.6.2013.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tämä säveltäjään liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.