Pekka Isotalus
Pekka Sakari Isotalus (s. 30. toukokuuta 1966 Ylivieska[1]) on suomalainen viestinnän professori Tampereen yliopiston Informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunnassa vuodesta 2005.[2]
Isotalus valmistui ylioppilaaksi vuonna 1985.[1] Hän opiskeli puheviestintää Jyväskylän yliopistossa ja valmistui filosofian kandidaatiksi vuonna 1990 ja lisensiaatiksi 1993. Isotalus väitteli filosofian tohtoriksi vuonna 1996.[2] Hänen väitöskirjansa käsitteli toimittajien televisioesiintymistä. Sittemmin Isotalus on siirtynyt tutkimaan poliittista viestintää, muun muassa presidentinvaalien televisioväittelyitä.[3] Hänen muita tutkimuskohteitaan ovat johtamisviestintä, vuorovaikutus hyvinvoinnin edistäjänä, ammatillinen vuorovaikutus työelämässä sekä vuorovaikutus sosiaalisessa mediassa.
Akateemisen uransa alkuvaiheessa Isotalus työskenteli yli kymmenen vuoden ajan puheviestinnän eri tehtävissä Jyväskylän yliopiston viestintätieteiden laitoksella. Hän oli Helsingin kauppakorkeakoulun Center for Knowledge and Innovation Research -tutkimuskeskuksessa tutkimustiimin johtaja vuosina 2000–2002 ja Helsingin yliopiston puhetieteiden laitoksen yliopistonlehtori 2002–2005. Isotalus on puheviestinnän dosentti Helsingin yliopistossa vuodesta 2001 ja poliittisen viestinnän (valtio-oppi) sekä puheviestinnän dosentti Jyväskylän yliopistossa vuodesta 2002.[4]
Puheviestinnän tieteellisen yhdistyksen Prologoksen puheenjohtajana hän toimi 2016–2018. Hän oli perustamassa eurooppalaiseen viestinnän alan yhdistykseen ECREA:an jaostoa Interpersonal vommunication and social interaction ja toimi sen puheenjohtajana 2008–2012. Julkaisufoorumissa hän oli paneeli 17 puheenjohtajana 2014–2021. Tampereen yliopiston Viestinnän, median ja teatterin varajohtajana (varadekaanina) hän toimi 2013–2015.[2] ProCom ry:n hallituksen jäsen hän on ollut vuodesta 2021 alkaen.
Keskeisiä julkaisuja
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Isotalus, P., Jussila, J. & Matikainen, J. (toim.) 2018. Twitter viestintänä: Ilmiöt ja verkostot. Tampere: Vastapaino.
- Isotalus, P. 2017. Mediapoliitikko. Helsinki: Gaudeamus.
- Isotalus, P. & Rajalahti, H. 2017. Vuorovaikutus johtajan työssä. Helsinki: AlmaTalent.
- Isotalus P. & Almonkari M. 2014. Mediatization and political leadership: Perspectives of the Finnish newspapers and party leaders. Journalism Studies 15 (3), s. 289–303.
- Isotalus, P. 2011. Analyzing presidential debates: Functional theory and Finnish political communication culture (Arkistoitu – Internet Archive). Nordicom Review 32 (1), s. 31–43.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Paavilainen, Ulla (päätoim.): Kuka kukin on: Henkilötietoja nykypolven suomalaisista 2015, s. 258. Helsinki: Otava, 2014. ISBN 978-951-1-28228-0
- ↑ a b c CV Pekka Isotaluksen kotisivut. Viitattu 16.10.2016.
- ↑ Forssell, Jarno: Viestintäprofessori tutkii, miten poliitikot puhuvat Tiede. 13.9.2008. Viitattu 18.10.2015.[vanhentunut linkki]
- ↑ Ellonen, Leena (toim.): Suomen professorit 1640–2007, s. 224. Helsinki: Professoriliitto, 2008. ISBN 978-952-99281-1-8
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Kansainväliset | |
|---|---|
| Kansalliset | |
| Henkilöt | |
| Muut | |
