Pekka Hartikainen
Juho Pekka Hartikainen (18. kesäkuuta 1861 Rantasalmi – 27. tai 28. syyskuuta 1889 Viipuri) oli suomalainen toimittaja joka käytti kirjoituksissaan muun muassa salanimiä Juho Pekka, Mäenpekka ja Rollo.[1][2][3][4]
Hartikaisen vanhemmat olivat talonomistaja Erik Johan Hartikainen ja Fredrika Kemiläinen. Hän pääsi ylioppilaaksi 1880 Kuopion lyseosta ja opiskeli sitten Helsingin yliopistossa.[1] Hartikaisen opiskeluaikainen ystävä Arvid Järnefelt omisti hänelle kokonaisen luvun kirjassaan Vanhempieni romaani ja Järnefelt esitteli Hartikaisen myös äitinsä Elisabeth Järnefeltin salongissa. Järnefeltin mukaan Hartikainen oli maalaispoika joka ei osannut kuin Savon murretta tullessaan opiskelemaan Helsingin yliopistoon. Hän nousi kuuluisuuteen ylioppilaspiireissä esitettyään syksyllä 1880 Vanhalla ylioppilastalolla koko ravintolasalin yleisölle kansanomaisen rekilaulun. Tästä saivat alkunsa illanvietot joissa Hartikainen esitti rekilauluja ja savolaista huumoriaan murrejuttuineen. Hän joutui kuitenkin näiden laulattamisiltojen myötä viina- ja vekselikierteeseen opintojen joutuessa kärsimään. Lopulta hänen takaajansa joutuivat maksamaan keväällä 1885 Hartikaisen osakuntavelat joista hän ei enää itse selvinnyt. Viimeiset vuotensa Hartikainen vietti Kuopiossa ja Viipurissa ja oli toimittajana Tapio-lehdessä ja sen jälkeen Viipurin Uutiset ja Viipurin Sanomat-lehdissä. Hän kuoli syksyllä 1889 ilmeisesti keuhkotautiin.[2][5][3]
Hartikainen sai Savo-karjalaisen osakunnan palkinnon 1882 novellistaan Keisarin tuttu, hän toimitti osakunnan käsinkirjoitettua Savo-Karjala-lehteä, järjesti kansantajuisia luentoja Suomalainen Nuija-yhdistyksen piirissä ja oli mukana radikaalien suomenmielisten K. P. T.-seurassa. Hän sai 1882 stipendit Kuopioon ja Tuusniemelle suuntautuneita kansatieteellisiä tutkimusretkiä varten. Hartikainen suoritti ensimmäisenä Helsingin yliopistossa tutkinnon unkarin kielessä. Martti Ruutu piti vuonna 1938 julkaistussa Savo-karjalaisen osakunnan historian ensimmäisessä osassa Hartikaista toveripiirinsä lupaavimpana kirjallisena lahjakkuutena.[2][3]
Pekka Hartikainen haudattiin Viipuriin. Muistopuheen piti toimittaja Matti Kurikka.[6]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ a b Ylioppilasmatrikkeli 1853–1899
- ↑ a b c Kirsti Salmi-Niklander : Menetetty sankaruus. Mahdollisuuksien retoriikkaa. julkaisussa I Kemppainen ja U-M Peltonen (toim) , Kirjoituksia sankaruudesta . Vuosikerta. 2010 , Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia , Nro 1283 , Vuosikerta. 2010 , Suomalaisen Kirjallisuuden Seura , Sivut 288-324
- ↑ a b c Kuolleita, Uusi Suometar, 01.10.1889, nro 228, s. 3, Kansalliskirjaston Digitoidut aineistot
- ↑ Manalan majoille mennyt, Wiipurin Sanomat 29.09.1889, nro 227, s. 2, Kansalliskirjaston Digitoidut aineistot
- ↑ Kuollut, Savo-Karjala 30.09.1889, nro 113, s. 3, Kansalliskirjaston Digitoidut aineistot
- ↑ J. P. Hartikaista, Savo 05.10.1889 nro 117, s. 3, Kansalliskirjaston Digitoidut aineistot
| Kansalliset | |
|---|---|
| Henkilöt | |
