Pekingin taistelu
| Pekingin taistelu | |||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Osa mongolien valloituksia | |||||||
.jpeg) Taistelu kuvattuna persialaisen historioitsijan Rashid al-Din Hamadanin Jami’ al-tawarikh -historiateoksessa.
| |||||||
| |||||||
| Osapuolet | |||||||
| Komentajat | |||||||
Pekingin taistelu oli Mongolivaltakunnan ja pohjoista Kiinaa hallinneen Jin-dynastian välinen taistelu, joka käytiin vuonna 1215.
Mongolien ja Jin-dynastian välinen sota alkoi vuonna 1211. Tuolloin Jin-dynastia oli hyvin voimakas ja kykeni estämään Tšingis-kaanin johtamien mongolien etenemisen sodan kahtena ensimmäisenä vuotena. Tänä aikana Tšingis-kaani kuitenkin jatkoi joukkojensa kasvattamista ja vuonna 1213 hänen armeijansa oli niin voimakas, että sen onnistui valloittaa Jinin alueen Kiinan muurille saakka.
Tässä strategisessa kohdassa Tšingis-kaani päätti jakaa joukkonsa kolmeen pienempään armeijaan, joista jokainen murtautuisi eri kohdasta muurin läpi ja he voisivat jatkaa Kiinan valloittamista. Hän lähetti veljensä, Kasarin, johtamaan yhtä armeijoista Mantšuriaan. Toisen armeijan hän antoi kolmen vanhimman poikansa johdettavaksi ja lähetti nämä etelään kohti Shanxia. Kolmas armeija jäi puolestaan Tšingis-kaanin ja Tulin johdettavaksi ja he suuntasivat kohti Shandongia. Suunnitelma onnistui ja kaikki kolme armeijaa murtautuivat muurin läpi.
Taistelu Pekingistä oli pitkä ja rasittava, mutta mongolit osoittautuivat vahvemmiksi ja saivat kaupungin haltuunsa 1. kesäkuuta 1215. Tämän myötä Jinin keisari Xuanzong joutui siirtämään valtakunnan pääkaupungin Kaifengiin.
