Peikkokrotit

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Peikkokrotit
Nenäpeikkokrotti (Ogcocephalus nasutus)
Nenäpeikkokrotti (Ogcocephalus nasutus)
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Viuhkaeväiset Actinopterygii
Lahko: Krottikalat Lophiiformes
Heimo: Peikkokrotit
Ogcocephalidae
Jordan, 1895
Suvut[1]
  • Coelophrys
  • Dibranchus
  • Halicmetus
  • Halieutaea
  • Halieutichthys
  • Halieutopsis
  • Malthopsis
  • Ogcocephalus
  • Solocisquama
  • Zalieutes
Katso myös

  Peikkokrotit Wikispeciesissä
  Peikkokrotit Commonsissa

Peikkokrotit (Ogcocephalidae) on krottikaloihin kuuluva heimo. Heimon lajeja tavataan kaikissa trooppisissa valtamerissä.

Lajit ja anatomia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Peikkokrottien heimoon kuuluu 10 sukua ja noin 68 lajia. Kooltaan ne ovat keskikokoisia kaloja ja voivat saavuttaa suurimmillaan noin 25–40 cm:n pituuden ja suurin laji on nenäpeikkokrotti (Ogcocephalus nasutus). Tyypillisiä piirteitä ovat suurikokoinen ja litteä pää ja keskiruumis sekä kuonon sarvimainen nokka, joka voi olla lyhyt tai pitkä. Ensimmäinen selkäevän ruoto on lyhyehkö ja toimii huokutuselimenä. Se tuottaa nestettä, joka mahdollisesti toimii kemiallisena huokuttimena saaliseläimille. Peikkokrottilajien selkäevä ja peräevä ovat lyhyet ja vatsaevät sijaitsevat ennen rintaeviä. Rintaevät sijaitsevat litteähkön ruumiin sivuilla raajamaisten varsien päässä. Heimon kalojen iho on kartiomaisten ja karkeiden suomujen peittämä. Väriltään peikkokrotit ovat tyypillisesti selästään harmaita tai ruskeita ja vatsastaan punaisia tai oransseja. Ruumiissa voi olla tummempia laikkuja tai pilkkuja.[1][2][3][4]

Levinneisyys ja elintavat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Peikkokrottilajeja tavataan lämpimistä vesistä Atlantista, intian valtamerestä ja Tyynestämerestä. Ne elävät riutoilla ja mannerjalustoilla tyypillisesti 1 000–4 000 metrin syvyydessä merenpinnasta. Ne ovat mereisiä lajeja, mutta toisinaan niitä on tavattu myös murtovesistä ja joista. Heimon kalat ovat melko huonoja uimaan ja liikkuvat pohjalla ikään kuin kävellen vatsa- ja rintaeviensä avulla. Peikkokrottilajien ravintoa ovat selkärangattomat eläimet, kuten simpukat ja muut nilviäiset ja madot. Toisinaan ne syövät myös pieniä kaloja.[1][2][3][4]

  1. a b c Nelson, Joseph S.: Fishes of the world, s. 254. Chichester: John Wiley and Sons, 2006. ISBN 978-0-471-25031-9 Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 7.11.2012). (englanniksi)
  2. a b Family Ogcocephalidae (peilipalvelin) FishBase. Froese, R. & Pauly, D. (toim.). Viitattu 4.11.2012. (englanniksi)
  3. a b Family Ogcocephalidae (PDF) FAO. Viitattu 7.11.2012. (englanniksi)[vanhentunut linkki]
  4. a b Theodore W. Pietsch: Ogcocephalidae Tree of Life web project. Viitattu 4.11.2012. (englanniksi)
Tämä kaloihin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.