Ь

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Pehmeä merkki)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Ь ь

Kyrillinen kirjaimisto
Nykyaikaiset kirjaimet
А Ӓ Ӑ Ӕ Б В Г
Ѓ Ґ Ғ Ҕ Д Ђ Е
Ё Ӗ Є Ә Ӛ Ж Ӝ
Җ З Ҙ Ӟ Ӡ Ԅ Ѕ
Ԇ И Ӥ Ӣ І Ї Ӏ
Й Ҋ Ј К Қ Ҝ Ҟ
Ҡ Ӄ Л Љ Ԉ М Ӎ
Н Њ Ҥ Ң Ԋ О Ӧ
Ө П Р С Ԍ Т Ԏ
Ћ Ќ У Ў Ӱ Ӳ Ӯ
Ү Ұ Ф Х Һ Ц Ч
Џ Ш Щ Ъ Ы Ӹ Ь
Э Ю Я
Muinaiset kirjaimet
Ҁ Ѹ Ѡ Ѿ Ѻ Ѣ
Ѥ Ѧ Ѫ Ѩ Ѭ Ѯ
Ѱ Ѳ Ѵ Ѷ

Ь on kyrillinen kirjain. Se sisältyy muun muassa bulgarian, marin, ukrainan, valkovenäjän ja venäjän aakkosiin. Myös jakuutin kielessä sitä käytetään, mutta vain venäjästä lainatuissa sanoissa. Venäjän kielessä sillä on nimi jerj[1], mutta sitä myös kutsutaan pehmeäksi merkiksi[2] (ven. мягкий знак, mjahki znak, [ˈmʲæxʲkʲɪj ˈznak]). Sen tehtävänä on osoittaa, että sitä edeltävä konsonantti äännetään liudentuneena.

Ь venäjän kielessä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ь on nykyisessä venäjän kielessä melko tavallinen kirjain ja se esiintyy sanan viimeisenä kirjaimena useissa verbeissä, substantiiveissa sekä kardinaalilukusanoissa. Esimerkiksi monien verbien infinitiivimuoto sekä yksikön toisen persoonan taivutusmuoto päättyvät ь-merkkiin (esimerkiksi делать 'tehdä', делаешь '(sinä) teet'). Ь-merkkiin päättyvät substantiivit ovat suvultaan sanasta riippuen joko maskuliineja tai feminiinejä. Ь-loppuisten substantiivien suvun määräytymiselle ei kuitenkaan ole kaikkia sanoja kattavia kielioppisääntöjä, ja joidenkin ь-loppuisten substantiivien suku täytyy vain tietää (словарь 'sanakirja, sanasto': maskuliini, тетрадь 'vihko': feminiini). Sanan lopun lisäksi ь voi esiintyä myös sanan keskellä (esimerkiksi понедельник 'maanantai'). Niinpä ь on nykyisessä venäjän kielessä selvästi yleisempi kuin ъ (kova merkki).

Alla olevassa taulukossa on lueteltu ison ja pienen kirjaimen koodiarvot heksalukuina eri merkistöissä.

Ь ь
Unicode 042C 044C
ISO 8859-5 {{{Iso1}}} {{{Iso2}}}
KOI8 F8 D8
Windows-1251 DC FC
MS-DOS-koodisivu 866 9C EC
HTML Ь ь


  1. ”Aakkoset”, Otavan suuri ensyklopedia, 1. osa (Aakkoset–Cicero, s. 15. Otava, 1976. ISBN 951-1-02233-4
  2. Lars Göransson, Lars-Wilhelm Gynther: ”Kielet: Venäläiset aakkoset”, Otavan tietokalenteri, s. 99. Otava, 1970.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Tämä kieliin tai kielitieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.