Peem
Peem Oy oli Lahdessa vuosina 1967–1985 toiminut suomalainen huonekalutehdas, joka oli 1970-luvun lopulla merkittävä nahkaverhoiltujen sohvakalustojen valmistaja. Sen edeltäjä oli Pentti Jämsä Oy. Vuodesta 1962 yrityksen ja sen edeltäjän osakkaana, hallituksen puheenjohtajana ja toimitusjohtajana toimi teollisuusneuvoksen arvonimen saanut Pentti Mäkelä.[1]
Yrityksen liikeideana oli tarjota vaurastuviin suomalaiskoteihin sekä vientimarkkinoille upottavan pehmeitä ja ylellisiä nahkasohvia, -nojatuoleja ja muita nahkaverhoiltuja kalusteita. Matti Halmeen suunnittelema Aquarius-tuotesarjaa myytiin myös mm. Yhdysvalloissa ja Japanissa.[2] Muita Peemin tunnetuimpia mallistoja olivat Lunahod sekä punainen nahkaverhoiltu makuuhuonekalusto Salome.[3][4]
Peem Oy:n liikevaihto vuonna 1980 oli noin 22 miljoonaa markkaa, josta viennin osuus oli 19 miljoonaa.[5] Vuonna 1981 Peem Oy:n osti Vainio-Puhju Oy, mutta sen konkurssi vuonna 1985 lopetti myös Peemin toiminnan.[3]
Lahden museon kokoelmiin kuuluu Peemin messuilla huomionherättäjänä käyttämä kultapintainen nahkasohva 1970-luvulta.[6]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Terhi Kivistö: Pentti Mäkelä Biografiasampo. Viitattu 10.7.2023.
- ↑ Kuva Aquarius-sohvakalustosta: Mukava ja pehmeä möhkösohva, 70-luvulta, päivää! -blogi 23.6.2012. Viitattu 6.8.2014.
- ↑ a b Sarantola-Weiss, Minna: Kalusteita kaikille. Suomalaisen puusepänteollisuuden historia, s. 169, 186. Puusepänteollisuuden liitto ry, 1995. ISBN 952-90-6138-2
- ↑ Kuva Salome-makuuhuonekalustosta: Sweet Dreams!, 70-luvulta, päivää! -blogi. Julkaistu alun perin Kaunis Koti -lehdessä 1969. Viitattu 6.8.2014.
- ↑ Antti Vainio-Puhju, tuntematon huonekalumies, Talouselämä 33/1981 s.33, katso Pollari, Sanna: Talouselämä-lehden 70- ja 80-luvuilla rakentamat laskenta-ammattilaisten stereotypiat, Laskentamiehistä tylsiin kirstunvartijoihin, s. 56. (Pro gradu -tutkielma) Jyväskylän yliopisto, Taloustieteellinen tiedekunta, 2010. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 6.8.2014).
- ↑ Toimintakertomus 2012 (Arkistoitu – Internet Archive), Lahden museot, sivu 3. Viitattu 6.8.2014.