Pax-Ting
Pax-Ting | |
---|---|
Tyyppi | partiotyttöjen maailmanleiri |
Päivämäärä | heinä-elokuu 1939 |
Paikkakunta | Gödöllő, Unkari |
Kävijöitä | n. 5 000 |
Järjestäjä | Partiotyttöjen Maailmanliitto |
Pax-Ting oli heinä-elokuussa 1939 Unkarin Gödöllőssä pidetty tyttöpartiolaisten kansainvälinen leiri, jonka järjesti Partiotyttöjen Maailmanliitto. Leiriä varjosti uhka toisesta maailmansodasta, joka alkoikin vain muutamaa viikkoa leirin päättymisen jälkeen. Pax-Tingistä piti alkaa säännöllinen perinne, mutta maailmansodan vuoksi se jäi ainoaksi laatuaan.
Suomen Partiotyttöjen Neuvottelukunta teki vuonna 1937 Partiotyttöjen Maailmanliitolle aloitteen pienten kansainvälisten leirien karsimisesta ja voimavarojen keskittämisestä suuriin partiopoikien jamboreita vastaaviin leireihin. Liiton maailmankomitea hyväksyi ehdotuksen, ja unkarilaiset lupautuivat ensimmäisen maailmanleirin järjestäjiksi. Paikaksi valittiin Gödöllőn linnaa ympäröivä metsäpuisto lähellä Budapestia. Samassa paikassa oli järjestetty partiopoikien neljäs maailmanjamboree vuonna 1933. Alun perin leirin nimeksi päätettiin poikien vastaavaa leiriperinnettä mukaillen Jamboretta, mutta se ei kelvannut partiopojille, jotka katsoivat jamboreen omaksi ”tavaramerkikseen”. Uudeksi nimeksi valittiin Pax-Ting, ”rauhan käräjät”. Alkuosan voidaan katsoa viittaavan myös Pax Hilliin ja Paxtuun, Baden-Powellien asumuksiin Englannissa ja Keniassa.[1]
Leirin osallistumismaksu oli 60 pengőtä, johon sisältyivät muun muassa ruokailut, polttopuut ja patjan oljet. Leirille matkustavat saivat Euroopan rautateillä 60 prosentin alennuksen. Osallistujien alaikäraja oli 14 vuotta. Gödöllőn leirialue oli kooltaan kuusi neliökilometriä, ja sen varustukseen kuuluivat sähkövalaistus ja kaiuttimet. Leirille osallistui noin 5 000 partiolaista 36 maasta. Osallistujista suunnilleen kaksi kolmannesta oli unkarilaisia, joiden jälkeen suurimpia kansallisuusryhmiä olivat pohjoismaalaiset jopa runsaan 200 hengen lähetystöillään.[1]
Maakohtaiseksi osallistujamäärän ylärajaksi oli ensin asetettu 120 partiotyttöä ja yksi johtaja kymmentä tyttöä kohti, mutta kun kävi selväksi, etteivät monet kaukaisemmat partiomaat kuitenkaan saisi kiintiötään täyteen, leirille hyväksyttiin kaikki halukkaat eurooppalaiset. Maailmansodan uhka vähensi selvästi osallistumishalukkuutta, ja useimmista maista tuli leirille vain pieni ryhmä jos sitäkään. Suomessakin ennakkoilmoittautumisia oli ollut lähes 250, mutta monet peruivat osallistumisensa maailmanpoliittisen tilanteen tiukentumisen myötä.[1]
Suomesta leirille osallistui 181 partiotyttöä johtajanaan Helvi Maukola. Kulujen kattamiseksi järjestettiin muun muassa valtakunnalliset arpajaiset, joiden tuotto jäi kuitenkin toivottua laihemmaksi, 250 000 markkaan – samoihin aikoihin kerättiin rahaa myös Helsingin vuoden 1940 olympialaisiin ja maanpuolustuksen vahvistamiseen. Suomalaisten partiolaisten osallistumisintoa lisäsi ”heimokansan” asema järjestäjinä sekä se, että aloite leirin järjestämisestä oli tullut Suomesta.[1]